Ihanaa, mun läppäriin on iskenyt virus tai siis haittaohjelma. Mun tietokone ei löydä mitään virusta koneelta, mutta iskee mainoksia ja linkkejä joka sivulle. En pääse edes bloggeriin kun mainokset lävähtää naamaan. En ole ladannut ohjelmia enkä tietääkseni klikkaillut tuntemattomia mainoksia, joten en yhtään tiedä mistä olen saanut sen. Olen yrittänyt googlata miten pääsen eroon siitä, mutta ei ole auttanut. Jos joku muukin on saanut kärsiä "Ads by BetterSurf" ohjelmasta niin kaikki vinkit miten siitä pääsee eroon otetaan kiitollisena vastaan.
Tässä kuvituksena Lontoota. Olin eräs päivä Oxford Streetin Hmv:stä ja ihmettelin, että sataa lunta. Vilkaisu ympärille ja huomasin, että lunta sataa vain liikkeen kohdalla. Sitten huomasin, että hmv:n katolta ripotellaan lunta.
Jouluikkunoita on kiva katsella, mutta en yleensä ala kuvaamaan niitä. Mutta kun kaikki muutkin, niin oli pakkko ottaa pari kuvaa.
Liittyy asiaan todella paljon, mutta en käsitä miten halpoja lääkkeet on Englannissa.19 penceä parasetamol paketista!
Joulutunnelmaa Asdassa.
Uskaltauduin eräänä lauantaina menemään Stratfordin Westfieldiin, vaikka tiesin sen olevan ruuhkainen. Opin läksyni, enkä ikinä enää valita Suomen jouluruuhkista. Keräsin voimia ostamalla Tossedin proteiinismoothien (banaania, maapähkinävoita ja proteiinijauhetta). Oli tosi hyvää ja täyttävää!
Ja ihmettelin pari kertaa laskuani. Robert Pattinson??? Vilkaisin pari kertaa sitä miestä, joka myi sen smoothien mulle. You know, ihan varmuuden vuoksi.
Vietettiin aussikaverin läksiäisiä. Ihanaa oli nähdä kaikki kaverit, mutta sitten muisti, että seuraavan kerran näitä ihmisiä näkee ehkä noin vuoden päästä. Ehdottomasti vaikeinta matkustamisessa/ulkomailla eläessä on ystävien hyvästely. Melkein kaksi vuotta sitten Lontooseen muuttaessa Fiona oli ensimmäinen tyyppi jonka tapasin. Asuttiin molemmat samassa kämäsessä hostellissa ja meistä tuli heti kaverit. Läksiäisissä molemmat ihmeteltiin, että jos joku olisi kaksi vuotta sitten sanonut, että hei se tyyppi, jonka ihan randomisti tapaat tulee olemaan sun läheisin ystävä täällä niin tuskin olisimme uskoneet sitä. Fast forward kaksi vuotta ja bileissä halataan ja itketään, ettei tämä vielä voi loppua. Seuraavana päivänä mentiin viettämään mun viimeistä iltaa. Löydettiin matkaevääksi Finlandiaa. Päädyttiin lopulta samaan baariin, jossa olimme edellisenä iltana viettäneet läksiäisiä. Happy hour oli enää hetken voimassa, joten ostimme kaksi kannullista cocktaileja. Baarimikot muistivat meidät edelliseltä illalta ja kysyivät, että riittääkö teille nämä pillit vai haluatteko te ihan lasitkin? Kröhöm... Viimeistä iltaa/yötä venytettiin mahdollisimman pitkään. Muisteloita meidän kommelluksista ja kaikista ihanista tyypeistä
joihin me olemme täällä tutustuneet. Lisää itkemistä ja halailua sen verran, että varmasti alettiin creepimään vieressäolevia.
En voisi enää kuvitella elämääni ilman näitä ihmisiä joihin olen tutustunut. Ulkomailla ollessa ihmisiin ja toisiin matkailijoihin tutustuu aivan eri tavalla kuin kotimaassa. Kaikkia yhdistää seikkailunhalu ja halu kokea uutta. Läksiäisissä kuulin, että pari kaveria on ensi vuonna lähdössä ainakin vuodeksi Australiaan. Koska minulla ei ole suunnitelmia ensi syksystä eteenpäin, olen 99% varma, että ensi vuonna minut löytää Ausseista, tai ainakin sieltä Balilta. Ausseihin on ikävä ja roadtrip Uudessa-Seelannissa himottaa aivan mielettömästi.
Mikäli matkakuume iskee niin ei kannata ainakaan mennä lukemaan Vailla pysyvää osoitetta- blogia. Luin aikaisemmin neidin Lontoon blogia ja tästä tulevasta seikkailusta tulee varmasti mahtava. En malta lukea neidin kommelluksista minne päin maailmaa sitten päätyykin!
