Kun
tulee tiettyyn ikään, syntymäpäiviä ei enää odota, vaan pelkkä ajatuskin
aiheuttaa ahdistusta. Mä olen taas vuoden vanhempi!?! Tämä syntymäpäivä on
erilainen. Ei minkäänlaista ahdistusta, ihme kyllä. Aikaisempina vuosina
ahdistusta aiheutti se, että ympärillä ihmiset pariutuvat, menevät naimisiin,
saavat lapsia, asettuvat aloilleen, toisin sanoen aikuistuvat. Ja missä pisteessä
mä olin? No, en siellä. En lähimaillakaan. Mun ’piste’ oli jossain ihan
toisella mantereella.
![]() |
| Kuva |
![]() |
| Kuva |
Aina,
AINA on ollut se ajatus takaraivossa, että kamalaa kun tämä aika kuluu niin nopeasti.
"Tämä on nyt viimeinen pidempi reissu ja irtiotto arjesta ja sitten asetun
aloilleni ja ryhdyn ’vastuuntuntoiseksi aikuiseksi’”. Eikös se ole vastuuntuntoista,
että ei anna elämän valua hukkaan ja kykkiä jossain työssä tylsistyneenä
vuosikaudet? Vain sen takia, että, noh aikuisena täytyy tehdä asioita, jotka eivät
aina kiinnosta? Ei täydy. Sitä voi ihan itse päättää mitä elämällään tekee. Ei
tarvitse mennä massan mukana vain, koska kaikki muutkin menee.
![]() |
| Kuva |
| Kuva |
![]() |
| Kuva |
Olen
tullut siihen tulokseen, että aikuistuminen ei tarkoita paikoilleen
asettumista. Ei mun tarvitse asettua aloilleen ja tehdä niin kuin kaikki
muutkin. Mä rakastan matkustamista ja uusia paikkoja. Se tekee mut onnelliseksi.
Se, että pääsee näkemään ja kokemaan kaikkea uutta. Mulle se on ELÄMÄÄ. Parasta
reissailussa on juuri ne seikkailut, kun et tiedä ketä tapaat ja minkälaisiin
seikkailuihin päädyt. Mulle elämän tarkoitus olla onnellinen. Tehdä niitä
asioita, joista nauttii ja jotka tekevät onnelliseksi. Ihan sama mitä muut
ajattelee sinun tavastasi elää Sinun elämäsi.
Kaikki
mitä haluaa tehdä, pitäisi tehdä nyt heti, koska kohta on liian vanha. Mikä liian
vanha??? Niin kauan kuin sydän lyö, pystyn liikkumaan ja ajattelemaan niin ei
ole liian myöhäistä tehdä sitä mitä haluaa. Olisihan se ihan kiva, jos joku
päivä saisi perheen (mutta ei vielä vähään aikaan). Ja jos totta puhutaan, niin
on aika vaikea nähdä mua pysymässä yhdessä paikassa tarpeeksi pitkään, että
sellaista tapahtuisi. Kun oma historia menee suurin piirtein: No niin, nyt on
kerätty taas sen verran rahaa, että voi viettää pari kuukautta ulkomailla. Minne
seuraavaksi?
Huh,
tästähän tuli kunnon avautuminen. :D
If it makes me
happy, it’s worth doing it.







Ei tähä auta ku todeta et amen! Täydellisesti samaa mieltä :D
VastaaPoista