Olen koukussa...

Lovefilmiin. Englannissa ja parissa muussa maassa (mm. Ruotsissa) näkyy Lovefilm. Samanlainen palvelu kuin Netflix, voit katsoa elokuvia ja tv-sarjoja koneelta tai tv:stä. Tämä on vain paaljon parempi kuin Netflix! Lovefilmistä löytyy yli 5000 elokuvaa, tv-sarjaa, pelejä ym. Toivon koko ajan, että Lontoossa olisi tosi huono sää, jotta voisin jäädä hyvällä omallatunnolla katsomaan elokuvia. Onneksi tämä viikko on ollut lomaa niin olen voinut katsella elokuvia (voisin vakavasti harkita elokuvakriitikon työtä..).

 

Rakastan kauhuelokuvia! Tosin en uskalla katsoa niitä yksin, illalla, pimeässä. Mielikuvitus alkaa heti laukkaa...

 

Lovefilmillä saa ilmaisen kokeilukuukauden. Ja tämänkin jälkeen palvelu maksaa vain £4.99 kuukaudessa. Palvelua ei kai valitettavasti saa vielä Suomesta. :(

 

Kuvia viime viikolta:

Banksyn teos Poundland- kaupan seinässä muistutuksena lapsityövoiman käytöstä.

Niinpä..

Matkalla postiin. Viime viikolla satoi taas lunta. Onneksi suli nopeasti pois.

Ihana äiti oli lähettänyt ihanan paketin. <3

Ystävänpäivää..

 

Vietettiin Anti-Valentinea katsomalla kauhuelokuvia, jonka jälkeen oli pakko jäädä kaverille yöksi.

Tästä lähtien olen myös täysin vainoharhainen. Olen varma, että jonkun on pakko olla psykopaattinen murhaaja, mikäli jään hissiin jumiin toisten ihmisten kanssa.

Lovefilmissä voi lisätä elokuvia omalle "Watchlistille", että ei joka kerta tarvitse kahlata paria tuhatta elokuvaa läpi. By the way, jokainen joka on lähdössä Australiaan, kannattaa katsoa Wolf Creek. Perustuu tositapahtumiin. Ihan kauhea (siis ällöttävä) elokuva. Katsoin itse, ennen kuin matkustin Ausseihin. Sanoin kaverille, että me ei sitten mennä lähellekään leffan tapahtumapaikkaa.

It's my Birthday!

Kun tulee tiettyyn ikään, syntymäpäiviä ei enää odota, vaan pelkkä ajatuskin aiheuttaa ahdistusta. Mä olen taas vuoden vanhempi!?! Tämä syntymäpäivä on erilainen. Ei minkäänlaista ahdistusta, ihme kyllä. Aikaisempina vuosina ahdistusta aiheutti se, että ympärillä ihmiset pariutuvat, menevät naimisiin, saavat lapsia, asettuvat aloilleen, toisin sanoen aikuistuvat. Ja missä pisteessä mä olin? No, en siellä. En lähimaillakaan. Mun ’piste’ oli jossain ihan toisella mantereella.

Kuva

Kuva

Aina, AINA on ollut se ajatus takaraivossa, että kamalaa kun tämä aika kuluu niin nopeasti. "Tämä on nyt viimeinen pidempi reissu ja irtiotto arjesta ja sitten asetun aloilleni ja ryhdyn ’vastuuntuntoiseksi aikuiseksi’”. Eikös se ole vastuuntuntoista, että ei anna elämän valua hukkaan ja kykkiä jossain työssä tylsistyneenä vuosikaudet? Vain sen takia, että, noh aikuisena täytyy tehdä asioita, jotka eivät aina kiinnosta? Ei täydy. Sitä voi ihan itse päättää mitä elämällään tekee. Ei tarvitse mennä massan mukana vain, koska kaikki muutkin menee.

Kuva

Kuva

Kuva

 

Olen tullut siihen tulokseen, että aikuistuminen ei tarkoita paikoilleen asettumista. Ei mun tarvitse asettua aloilleen ja tehdä niin kuin kaikki muutkin. Mä rakastan matkustamista ja uusia paikkoja. Se tekee mut onnelliseksi. Se, että pääsee näkemään ja kokemaan kaikkea uutta. Mulle se on ELÄMÄÄ. Parasta reissailussa on juuri ne seikkailut, kun et tiedä ketä tapaat ja minkälaisiin seikkailuihin päädyt. Mulle elämän tarkoitus olla onnellinen. Tehdä niitä asioita, joista nauttii ja jotka tekevät onnelliseksi. Ihan sama mitä muut ajattelee sinun tavastasi elää Sinun elämäsi.

 

 

Kaikki mitä haluaa tehdä, pitäisi tehdä nyt heti, koska kohta on liian vanha. Mikä liian vanha??? Niin kauan kuin sydän lyö, pystyn liikkumaan ja ajattelemaan niin ei ole liian myöhäistä tehdä sitä mitä haluaa. Olisihan se ihan kiva, jos joku päivä saisi perheen (mutta ei vielä vähään aikaan). Ja jos totta puhutaan, niin on aika vaikea nähdä mua pysymässä yhdessä paikassa tarpeeksi pitkään, että sellaista tapahtuisi. Kun oma historia menee suurin piirtein: No niin, nyt on kerätty taas sen verran rahaa, että voi viettää pari kuukautta ulkomailla. Minne seuraavaksi?

 

 

Huh, tästähän tuli kunnon avautuminen. :D

If it makes me happy, it’s worth doing it.

Tonight, we are young, so let's set the world on fire!

Lauantaina juhlittiin meidän triplasynttäreitä. Olimme varanneet alueen Templen Walkaboutista. Pöydässä odotti kaksi pulloa skumppaa ja erilaisia bilehärpäkkeitä; valotikkuja, saippuakuplia ym. Saimme synttäririntamerkit, joihin meidän nimet oli kirjoitettu (meillä oli myös omasta takaa). Jossain vaiheessa pöytään tuotiin vielä synttärikakkukin. Huippu ilta! Seuraavana päivänä tuntui jaloissa, että ilta on vietetty tanssilattialla. Parasta oli kuitenkin se, että kun vuosi sitten muutin Lontooseen, en tuntenut ketään. Ja nyt, vuosi eteenpäin, juhlin synttäreitä ja ihmettelen miten sitä onkin voinut olla niin onnekas, että on tavannut ja saanut ystäviksi näin ihania ihmisiä. Tästä osa illan kuvasaldosta, kaikki eivät halunneet naamaansa tänne.

 

 

What British people say vs What they really mean

Törmäsin netissä tähän taulukkoon ja alkoi heti naurattaa. Britit ovat juuri tällaisia! Ehkä olen piilobritti, sillä huomaan itsekin sanovani samantapaisia asioita, mutta tarkoitan täysin päinvastaista. Tai sitten me suomalaiset olemme liian kohteliaita (kuten englantilaiset), emmekä kehtaa sanoa toiselle päin naamaa, että sun idea on ihan surkea, idiootti.

Olen muuten huomannut, että koulussa kuulee välillä erästä lausetta. Kun opettaja käy kiertämässä luokassa, katsoo mietteliäänä työtä ja sanoo: Hmm, that is interesting...  Ajattelin aina, että ai jaa mun tekeleet eivät ole kiinnostavia. Nyt alan toivoa, ettei hän ikinä sano minulle tuota lausetta.

Kuva