Maybe you're loveable and maybe you're my snowflake

Englanti on mennyt ihan sekaisin lumesta. Koko aamupäivän satoi lunta ja taisi se viisi senttiä sataa mitä luvattiinkin. Harmi, ettei se pysy maassa vaan sulaa melkein heti pois. Uutisissa varoiteltiin eilen, että varokaa tänään kun ulkona voi olla -2 astetta, mutta tuulen takia se voi tuntua jopa -6! Kämppiksen töistä oli eilen muistuteltu, että muista ladata kännykän akku, että voit soittaa apua, jos jäät jumiin jonnekin työmatkalla ja pukeudu lämpimästi. Ja ehkä kannattaa lähteä tänään aikaisemmin töihinkin, ihan varmuuden vuoksi. Ja mun kämppiksellä on vain 15 min kävelymatka töihin. Mun kaveri, joka on opettaja, laittoi pari tuntia sitten viestin, että heidän koulupäivä loppui pari tuntia aikaisemmin lumisateen takia. Siis, come on…

Tästä lumisesta päivästä tuli koti-ikävä. Joululomalla oli ihanaa, kun Suomessa oli kunnon talvi. Oikeasti kaipasin kunnon talvea. Joulu ei tunnu joululta jos se ei ole kylmä ja luminen. Tosin olen iloinen, ettei mun tarvitse kestää talvea monta kuukautta putkeen. Sitä loskaa ja liukkaita kelejä, no thanks!

 

Viime aikoina on tullut mietittyä kauanko olen vielä Lontoossa. Kaikki kaverit ovat kesällä tai syksyn alussa lähdössä takaisin kotimaihinsa. Itse haluaisin viettää kesän taas Suomessa, se kun on niin lyhyt. Joululomalla oli kyllä ihanaa olla kotona ja Suomessa elämä on niin helppoa ja yksinkertaista. Tietää miten kaikki asiat toimii ja asioiden hoitaminen on helppoa (yleensä). Ei tarvitse hakata päätänsä tyhmään byrokratiaan.

Toisaalta mua himottaisi tosi paljon ostaa asunto Suomesta. Ihan ikioma koti. Mutta se tarkoittaisi sitä, että täytyisi asua ainakin se kaksi vuotta Suomessa. Ja sitten olisi pakko olla koko ajan töissä, ellei se lottovoitto osu kohdalle. En voisi enää vain ottaa ja lähteä kun se ”helppo ja yksinkertainen elämä” alkaa puuduttaa. Ja mä olen 99% varma, että vuoden päästä olisin ihan kypsä mun elämään Suomessa ja ostaisin ensimmäisen lennon jonnekin kauas. J Voih, näitä päätöksiä, päätöksiä…

Fiilistelin tänään mun talvisia Suomi-valokuvia ja kännykästä löytyi pieni videopätkä mun kullanmurusta, Bobbysta. Bobby ei hyökännyt mun päälle, jouduin pusuhyökkäyksen kohteeksi. <3