tiistai 22. tammikuuta 2013

Just bitchin'

Jossain aikaisemmassa postauksessa kerroin, että Englannin tavat ottaa välillä päähän. Tästä esimerkkinä: Viime viikolla kävin kirjastossa hakemassa kirjastokorttia. Ajattelin, että täytän jonkun lomakkeen ja näytän henkkarit, easy peasy. No eihän se niin helposti käy. Hölmö minä. Kortin saamiseksi tarvitaan kahdet paperit, joista toisessa täytyy olla kuva ja allekirjoitus ja toisessa täytyy näkyä nimi ja osoite. Ettei asian hoitaminen olisi liian helppoa, todistusten pitää olla alle kolme kuukautta vanhoja. Kaikki laskut menee vuokranantajalle, joten katsotaan mitä keksin. Olin tilannut Amazonista tuotteita, mutta sen lasku ei kuulemma ole tarpeeksi virallinen. Sain Lontoossa avattua pankkitilinkin pelkällä passilla. No, mutta minähän voin tehdä pahempaa tuhoa kirjastokortilla, ihan ymmärrettävää. :D




Meidän asunto oli taas pari päivää ilman lämpöä ja kuumaa vettä. Viikko pari takaisin, joku varasti meidän kaasumittarin. En edes tiennyt, että meillä on sellainen. Sellainen meillä kuitenkin oli, heti ulko-oven vieressä. Niihin ladataan rahaa ja niitä kuulema varastetaan. Ihmiset kytkevät ne sitten omiin kaasulämmitys systeemeihinsä (sanasto hallussa??). En ymmärrä miksi Englannissa talot on rakennettu niin huonosti, että sisällä on aina viileää tai kylmää. Olen jo ihan tottunut tähän jatkuvaan horrostilaan. Meilläkin lämmitys on päällä vain pari tuntia aamuisin ja iltaisin. En pärjäisi ilman lämpöpatteria. Suomessa oli niin luksusta, kun jokaisessa huoneessa oli lämmin, oli kello mitä tahansa.
Eniten mua kuitenkin ärsyttävät ruokakauppojen kassat. En ole ikinä törmännyt niin hitaisiin kassatyöntekijöihin. Tai, no Ranskassa oli kyllä todella hitaita kassoja. Jono kassalle kasvaa, mutta ei se mitään, kyllä meillä kaikilla on aikaa (ja kiinnostusta) kuunnella miten se serkun naapurin kaiman kissa voi. Suomessa niin hitaat työntekijät saisivat varmasti potkut. Täällä hitauteen vaikuttaa myös se, että kassalla voi vain yksi asiakas pakata ruokakassejaan kerralla, kun Suomessa voi kaksi. Siinä sitten odotat, että edellinen asiakas saa pakattua koko tavararöykkiönsä. Suloista on kyllä se, että kassat aina kysyvät asiakkailta, tarvitsevatko he pakkausapua. Meidän ruokakaupoissa käy todella paljon iäkkäitä asiakkaita, joten on ihanaa, että heitä autetaan.
Viime perjantai-iltana tapahtui seuraavaa: Yritin olla fiksu ja ajattelin, että mulla on vaan nämä pari tavaraa, menenpä itsepalvelukassalle, niin pääsen nopeasti pois. Mutta ei, itsepalvelukassoja on lukuisia ja sinnekin on jonoa. Jono liikkuu kyllä nopeammin kuin normikassalla, joten ajattelet, että kyllä tämä on silti nopeampi. Vielä pahempaa on, jos itsepalvelukassalle ei ole mitään selkeää jonoa vaan kaikki jonottaa vähän siellä sun täällä. Sinun vuoro tulee ja joku päättää vain kävellä sen ”jonon” ohi suoraan siihen sinun kassalle. Ai kiva, tungit sitten siihen mun eteen. No, mene nyt sitten. Viimein on sinun vuorosi. Alat naputtelemaan näyttöä.. joo, on oma kassi… laitan sen tähän ”bag arealle”. Ai, miten niin ei tunnista? Siinä se on! Koneen vastusteluista huolimatta alat vetämään tuotteita koneen läpi. Kone tilttaa ja alkaa hälyttämään. Nyt joudut odottamaan, että kaupan työntekijä tulee kuittaamaan koneen, jotta voit jatkaa.
Tietenkin itsepalvelukassoilla sattuu olemaan vain yksi työntekijä, jolla on kahdeksan muuta tiltannutta konetta hoidettavana ennen sinua. Odotat… kone avattu, jatkat… mulla on klementiinejä, ja nämä pitää punnita… etsit fruits osasta klementiinin kuvaa… ei täällä ole sitä... olikohan nää varmasti klementiinejä? ehkä nämä olikin pieniä appelsiineja. No, mä klikkaan sitä. Ei hitto, appelsiinit maksaa enemmän. En mä haluakaan näitä jos nää on appelsiineja. Miten tän saan poistettua? Odotat hetken, että saat napattua työntekijää hihasta kiinni. Sanomattakin selvää, että hän katsoo sinua kuin idioottia kun selität klementiini-appelsiini draaman. Hän fiksailee jotain koneen kanssa. Ai, klementiinit oli special offer sectionissa… okei, kiitos.
Jatkat.. blimp, blimp (tää on se ääni, minkä kone tekee kun se lukee tuotteen) ja kone hälyttää taas, Arghh!!! Unohdin, että ostoskorissa on alkoholia. Odotat taas pienen ikuisuuden… Työntekijä vilkaisee pulloani, vilkaisee minua ja hymyilee. Tässä yksi syy miksi halusin mennä itsepalvelukassalle. Pulloni on todella halpaa viini/siideri juomaa ja olen kuullut, että vain spurgut juo sitä, sen hinnan takia. Ostan sitä todella harvoin isosta ruokakaupasta, koska en yksinkertaisesti kehtaa. :D No niin, olen selvinnyt ostoksistani ja jopa maksaminen onnistuu hyvin. Olen lähdössä, tartun ostoskassiini… joka lipeää kädestäni ja se spurgupullo hajoaa tuhannen säpäleiksi siihen kaupan lattialle. Toiminta ympärillä pysähtyy ja nyt kaikki tuijottaa (ainakin siltä se tuntuu) mun hajonnutta spurgupulloa.

Mun täytyy vaihtaa ruokakauppaa.


Onko muille Englannissa (tai ulkomailla) asuville
noussut jotain ärsytyksen aiheita?

2 kommenttia:

  1. Aaaah, olen NIIN samaa mieltä noista kaupan kassoista! Ihan uskomatonta slow motionia niiden "työskentely"! Vielä tälleen monen Lontoon vuoden jälkeenkin ihmettelen joka kerta, että miten se laiskottelu menee töissä läpi, varsinkin kun lounasaikaan keskustassa jonot saattaa olla ihan naurettavia. Ja eikö oikeasti mistään löydy kassaa, jolla olis jotain työmoraalia tai yritystä?

    Ehdoton toi sun siideritarina! Ei muuta kun kohti uusia nöyryytyksiä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että jotain muutakin ärsyttää kassojen "työskentely"! Voisin väittää, että kuka tahansa suomalainen kassatyöntekijä saisi Lontoossa kevyesti kuukauden työntekijä-tittelin.

      Uskaltauduin takaisin ruokakauppaani. Tosin olin törmätä siihen työntekijään, jolla oli kunnia todistaa mun spurgupullo-episodia ja vaihdoin vikkelään käytävää. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!