Jossain
aikaisemmassa postauksessa kerroin, että Englannin tavat ottaa välillä päähän.
Tästä esimerkkinä: Viime viikolla kävin kirjastossa hakemassa kirjastokorttia.
Ajattelin, että täytän jonkun lomakkeen ja näytän henkkarit, easy peasy. No
eihän se niin helposti käy. Hölmö minä. Kortin saamiseksi tarvitaan kahdet
paperit, joista toisessa täytyy olla kuva ja allekirjoitus ja toisessa täytyy näkyä
nimi ja osoite. Ettei asian hoitaminen olisi liian helppoa, todistusten pitää
olla alle kolme kuukautta vanhoja. Kaikki laskut menee vuokranantajalle, joten
katsotaan mitä keksin. Olin tilannut Amazonista tuotteita, mutta sen lasku ei
kuulemma ole tarpeeksi virallinen. Sain Lontoossa avattua pankkitilinkin
pelkällä passilla. No, mutta minähän voin tehdä pahempaa tuhoa
kirjastokortilla, ihan ymmärrettävää. :D
Meidän
asunto oli taas pari päivää ilman lämpöä ja kuumaa vettä. Viikko pari takaisin,
joku varasti meidän kaasumittarin. En edes tiennyt, että meillä on sellainen.
Sellainen meillä kuitenkin oli, heti ulko-oven vieressä. Niihin ladataan rahaa
ja niitä kuulema varastetaan. Ihmiset kytkevät ne sitten omiin kaasulämmitys
systeemeihinsä (sanasto hallussa??). En ymmärrä miksi Englannissa talot on
rakennettu niin huonosti, että sisällä on aina viileää tai kylmää. Olen jo ihan
tottunut tähän jatkuvaan horrostilaan. Meilläkin lämmitys on päällä vain pari
tuntia aamuisin ja iltaisin. En pärjäisi ilman lämpöpatteria. Suomessa oli niin
luksusta, kun jokaisessa huoneessa oli lämmin, oli kello mitä tahansa.
Eniten
mua kuitenkin ärsyttävät ruokakauppojen kassat. En ole ikinä törmännyt niin
hitaisiin kassatyöntekijöihin. Tai, no Ranskassa oli kyllä todella hitaita
kassoja. Jono kassalle kasvaa, mutta ei se mitään, kyllä meillä kaikilla on
aikaa (ja kiinnostusta) kuunnella miten se serkun naapurin kaiman kissa voi. Suomessa
niin hitaat työntekijät saisivat varmasti potkut. Täällä hitauteen vaikuttaa
myös se, että kassalla voi vain yksi asiakas pakata ruokakassejaan kerralla,
kun Suomessa voi kaksi. Siinä sitten odotat, että edellinen asiakas saa
pakattua koko tavararöykkiönsä. Suloista on kyllä se, että kassat aina kysyvät
asiakkailta, tarvitsevatko he pakkausapua. Meidän ruokakaupoissa käy todella
paljon iäkkäitä asiakkaita, joten on ihanaa, että heitä autetaan.
Viime
perjantai-iltana tapahtui seuraavaa: Yritin olla fiksu ja ajattelin, että mulla
on vaan nämä pari tavaraa, menenpä itsepalvelukassalle, niin pääsen nopeasti
pois. Mutta ei, itsepalvelukassoja on lukuisia ja sinnekin on jonoa. Jono
liikkuu kyllä nopeammin kuin normikassalla, joten ajattelet, että kyllä tämä on
silti nopeampi. Vielä pahempaa on, jos itsepalvelukassalle ei ole mitään
selkeää jonoa vaan kaikki jonottaa vähän siellä sun täällä. Sinun
vuoro tulee ja joku päättää vain kävellä sen ”jonon” ohi suoraan siihen
sinun kassalle. Ai kiva, tungit sitten siihen mun eteen. No, mene nyt sitten. Viimein
on sinun vuorosi. Alat naputtelemaan näyttöä.. joo, on oma kassi… laitan sen
tähän ”bag arealle”. Ai, miten niin ei tunnista? Siinä se on! Koneen
vastusteluista huolimatta alat vetämään tuotteita koneen läpi. Kone tilttaa ja
alkaa hälyttämään. Nyt joudut odottamaan, että kaupan työntekijä tulee
kuittaamaan koneen, jotta voit jatkaa.
Tietenkin
itsepalvelukassoilla sattuu olemaan vain yksi työntekijä, jolla on kahdeksan
muuta tiltannutta konetta hoidettavana ennen sinua. Odotat… kone avattu,
jatkat… mulla on klementiinejä, ja nämä pitää punnita… etsit fruits osasta
klementiinin kuvaa… ei täällä ole sitä... olikohan nää varmasti klementiinejä?
ehkä nämä olikin pieniä appelsiineja. No, mä klikkaan sitä. Ei hitto,
appelsiinit maksaa enemmän. En mä haluakaan näitä jos nää on appelsiineja.
Miten tän saan poistettua? Odotat hetken, että saat napattua työntekijää
hihasta kiinni. Sanomattakin selvää, että hän katsoo sinua kuin idioottia kun
selität klementiini-appelsiini draaman. Hän fiksailee jotain koneen kanssa. Ai,
klementiinit oli special offer sectionissa… okei, kiitos.
Jatkat..
blimp, blimp (tää on se ääni, minkä kone tekee kun se lukee tuotteen) ja kone
hälyttää taas, Arghh!!! Unohdin, että ostoskorissa on alkoholia. Odotat taas pienen
ikuisuuden… Työntekijä vilkaisee pulloani, vilkaisee minua ja hymyilee. Tässä
yksi syy miksi halusin mennä itsepalvelukassalle. Pulloni on todella halpaa
viini/siideri juomaa ja olen kuullut, että vain spurgut juo sitä, sen hinnan
takia. Ostan sitä todella harvoin isosta ruokakaupasta, koska en
yksinkertaisesti kehtaa. :D No niin, olen selvinnyt ostoksistani ja jopa
maksaminen onnistuu hyvin. Olen lähdössä, tartun ostoskassiini… joka lipeää
kädestäni ja se spurgupullo hajoaa tuhannen säpäleiksi siihen kaupan lattialle.
Toiminta ympärillä pysähtyy ja nyt kaikki tuijottaa (ainakin siltä se tuntuu)
mun hajonnutta spurgupulloa.
Mun
täytyy vaihtaa ruokakauppaa.
Onko muille Englannissa (tai ulkomailla) asuville
noussut jotain ärsytyksen aiheita?
Onko muille Englannissa (tai ulkomailla) asuville
noussut jotain ärsytyksen aiheita?
Aaaah, olen NIIN samaa mieltä noista kaupan kassoista! Ihan uskomatonta slow motionia niiden "työskentely"! Vielä tälleen monen Lontoon vuoden jälkeenkin ihmettelen joka kerta, että miten se laiskottelu menee töissä läpi, varsinkin kun lounasaikaan keskustassa jonot saattaa olla ihan naurettavia. Ja eikö oikeasti mistään löydy kassaa, jolla olis jotain työmoraalia tai yritystä?
VastaaPoistaEhdoton toi sun siideritarina! Ei muuta kun kohti uusia nöyryytyksiä! :D
Ihanaa, että jotain muutakin ärsyttää kassojen "työskentely"! Voisin väittää, että kuka tahansa suomalainen kassatyöntekijä saisi Lontoossa kevyesti kuukauden työntekijä-tittelin.
PoistaUskaltauduin takaisin ruokakauppaani. Tosin olin törmätä siihen työntekijään, jolla oli kunnia todistaa mun spurgupullo-episodia ja vaihdoin vikkelään käytävää. :D