Ping Pong

Ravintolavinkkiä:
 

Päätettiin eilen illalla mennä dim sumeille parin kaverin kanssa. Meillä kolmella on kaikilla helmikuussa synttärit viiden päivän sisällä toisistamme ja suunniteltiin tripla synttäribileitä. Päädyttiin Sohossa sijaitsevaan Ping Pongiin. Ihanan tunnelmallinen kaksikerroksinen ravintola. Päätettiin ottaa set menun (£9,95), (löytyy kasvis- ja lihaversio) johon kuului alkupaloja ja viisi dim sumia + riisiä. Jälkiruoaksi otettiin jäädytettyjä marjoja ja lämmintä valkosuklaakastiketta. Voin sanoa, että oli kyllä hyvää! Tänne tulen varmasti uudestaan. Henkilökunta oli todella ystävällistä. Aina kun tarjoilija toi ruokaa, hän kertoi mitä jokaisessa nyytissä, käärössä ja kastikkeessa oli. Ravintolassa oli myös laaja valikoima kuumia ja jääteitä. Mun litsi-inkivääri jäätee oli ihanan raikas.

Week in photos

Tuli tehtyä vähän aleshoppailua. Kaikki puhdistusaineet ja rasvat sattuivat loppumaan samaan aikaan. Onneksi Body Shopista sain kaikki puoleen hintaan. Sininen t-paita on hankittu Westfieldin Zarasta. Onneks ostin sieltä, nimittäin sama teeppari maksoi kaksi kertaa enemmän Oxford Circusin Zarassa.

Kävin kampaajalla kuuluisassa Windle & Moodie-kampaamossa. Ihana paikka ja ihana henkilökunta. Yksi työntekijä otti takin ja tarjosi juotavaa, toinen saattoi paikalle, toi Voguet ja tarjosi juotavaa, kolmas haki pesupaikalle, pesi hiukset (pesupaikka on muuten hämärä huone, jossa valot vaihtuvat punaisesta siniseen ja taustalla soi joku rauhoittava luonnonäänet levy) ja tarjosi juotavaa.

En ymmärrä brittilasten koulupukeutumista. Asteita nolla ja lapset kulkevat bleiserissä.

Covent Gardenissa roikkuivat vielä joulukoristeet.

 

 

Tyttökullat maraton

Ben&Jerry’s on aivan hyvä vaihtoehto aamupalaksi.

Sushia, NAAAM!

Chocolate Factory 2 seinä

Australia Day

Eilen oli Australia Day.  Aamulla heräsin aussiystäväni puhelinsoittoon. Baariin. Nyt. Heti. Lontoon aussit juhli ympäri kaupunkia. Suuntasimme Claphamissa sijaitsevaan Infernosiin. Klubi oli poikkeuksellisesti auki klo:9-21. Valtava kaksikerroksinen klubi oli aivan täynnä. Meno oli sen mukaista. Olin jo unohtanut, kuinka hulluja bilettäjiä aussit ovat, mutta ah, niin ihania. Australialaiset ovat tosi ystävällisiä ja rentoja. Koko päivä meni puhuen, tanssien, nauraen ja juoden. Olin myös unohtanut kuinka söpöjä aussimiehet ovat. Sigh… Tämä ei yhtään helpottanut mun aussi-ikävää. Klubin mentyä kiinni jatkoimme vielä läheiseen Bison&Bird-baariin. Bileiden pituuden takia (kröhöm..) julkaisukelpoista kuvamateriaalia ei pahemmin ole. Mutta eikös se vain kerro, että allekirjoittaneella oli erittäin hauskaa.

 

 

 

 

 

 

Just bitchin'

Jossain aikaisemmassa postauksessa kerroin, että Englannin tavat ottaa välillä päähän. Tästä esimerkkinä: Viime viikolla kävin kirjastossa hakemassa kirjastokorttia. Ajattelin, että täytän jonkun lomakkeen ja näytän henkkarit, easy peasy. No eihän se niin helposti käy. Hölmö minä. Kortin saamiseksi tarvitaan kahdet paperit, joista toisessa täytyy olla kuva ja allekirjoitus ja toisessa täytyy näkyä nimi ja osoite. Ettei asian hoitaminen olisi liian helppoa, todistusten pitää olla alle kolme kuukautta vanhoja. Kaikki laskut menee vuokranantajalle, joten katsotaan mitä keksin. Olin tilannut Amazonista tuotteita, mutta sen lasku ei kuulemma ole tarpeeksi virallinen. Sain Lontoossa avattua pankkitilinkin pelkällä passilla. No, mutta minähän voin tehdä pahempaa tuhoa kirjastokortilla, ihan ymmärrettävää. :D

Meidän asunto oli taas pari päivää ilman lämpöä ja kuumaa vettä. Viikko pari takaisin, joku varasti meidän kaasumittarin. En edes tiennyt, että meillä on sellainen. Sellainen meillä kuitenkin oli, heti ulko-oven vieressä. Niihin ladataan rahaa ja niitä kuulema varastetaan. Ihmiset kytkevät ne sitten omiin kaasulämmitys systeemeihinsä (sanasto hallussa??). En ymmärrä miksi Englannissa talot on rakennettu niin huonosti, että sisällä on aina viileää tai kylmää. Olen jo ihan tottunut tähän jatkuvaan horrostilaan. Meilläkin lämmitys on päällä vain pari tuntia aamuisin ja iltaisin. En pärjäisi ilman lämpöpatteria. Suomessa oli niin luksusta, kun jokaisessa huoneessa oli lämmin, oli kello mitä tahansa.

Eniten mua kuitenkin ärsyttävät ruokakauppojen kassat. En ole ikinä törmännyt niin hitaisiin kassatyöntekijöihin. Tai, no Ranskassa oli kyllä todella hitaita kassoja. Jono kassalle kasvaa, mutta ei se mitään, kyllä meillä kaikilla on aikaa (ja kiinnostusta) kuunnella miten se serkun naapurin kaiman kissa voi. Suomessa niin hitaat työntekijät saisivat varmasti potkut. Täällä hitauteen vaikuttaa myös se, että kassalla voi vain yksi asiakas pakata ruokakassejaan kerralla, kun Suomessa voi kaksi. Siinä sitten odotat, että edellinen asiakas saa pakattua koko tavararöykkiönsä. Suloista on kyllä se, että kassat aina kysyvät asiakkailta, tarvitsevatko he pakkausapua. Meidän ruokakaupoissa käy todella paljon iäkkäitä asiakkaita, joten on ihanaa, että heitä autetaan.

Viime perjantai-iltana tapahtui seuraavaa: Yritin olla fiksu ja ajattelin, että mulla on vaan nämä pari tavaraa, menenpä itsepalvelukassalle, niin pääsen nopeasti pois. Mutta ei, itsepalvelukassoja on lukuisia ja sinnekin on jonoa. Jono liikkuu kyllä nopeammin kuin normikassalla, joten ajattelet, että kyllä tämä on silti nopeampi. Vielä pahempaa on, jos itsepalvelukassalle ei ole mitään selkeää jonoa vaan kaikki jonottaa vähän siellä sun täällä. Sinun vuoro tulee ja joku päättää vain kävellä sen ”jonon” ohi suoraan siihen sinun kassalle. Ai kiva, tungit sitten siihen mun eteen. No, mene nyt sitten. Viimein on sinun vuorosi. Alat naputtelemaan näyttöä.. joo, on oma kassi… laitan sen tähän ”bag arealle”. Ai, miten niin ei tunnista? Siinä se on! Koneen vastusteluista huolimatta alat vetämään tuotteita koneen läpi. Kone tilttaa ja alkaa hälyttämään. Nyt joudut odottamaan, että kaupan työntekijä tulee kuittaamaan koneen, jotta voit jatkaa.

Tietenkin itsepalvelukassoilla sattuu olemaan vain yksi työntekijä, jolla on kahdeksan muuta tiltannutta konetta hoidettavana ennen sinua. Odotat… kone avattu, jatkat… mulla on klementiinejä, ja nämä pitää punnita… etsit fruits osasta klementiinin kuvaa… ei täällä ole sitä... olikohan nää varmasti klementiinejä? ehkä nämä olikin pieniä appelsiineja. No, mä klikkaan sitä. Ei hitto, appelsiinit maksaa enemmän. En mä haluakaan näitä jos nää on appelsiineja. Miten tän saan poistettua? Odotat hetken, että saat napattua työntekijää hihasta kiinni. Sanomattakin selvää, että hän katsoo sinua kuin idioottia kun selität klementiini-appelsiini draaman. Hän fiksailee jotain koneen kanssa. Ai, klementiinit oli special offer sectionissa… okei, kiitos.

Jatkat.. blimp, blimp (tää on se ääni, minkä kone tekee kun se lukee tuotteen) ja kone hälyttää taas, Arghh!!! Unohdin, että ostoskorissa on alkoholia. Odotat taas pienen ikuisuuden… Työntekijä vilkaisee pulloani, vilkaisee minua ja hymyilee. Tässä yksi syy miksi halusin mennä itsepalvelukassalle. Pulloni on todella halpaa viini/siideri juomaa ja olen kuullut, että vain spurgut juo sitä, sen hinnan takia. Ostan sitä todella harvoin isosta ruokakaupasta, koska en yksinkertaisesti kehtaa. :D No niin, olen selvinnyt ostoksistani ja jopa maksaminen onnistuu hyvin. Olen lähdössä, tartun ostoskassiini… joka lipeää kädestäni ja se spurgupullo hajoaa tuhannen säpäleiksi siihen kaupan lattialle. Toiminta ympärillä pysähtyy ja nyt kaikki tuijottaa (ainakin siltä se tuntuu) mun hajonnutta spurgupulloa.

Mun täytyy vaihtaa ruokakauppaa.


Onko muille Englannissa (tai ulkomailla) asuville
noussut jotain ärsytyksen aiheita?

Let it snow!

Nyt on pakko fiilistellä lunta! Tänään satoi oikein kunnolla. Menin oikein pitkälle kävelylle ja käväisin meidän puistossa. Se oli ihan täynnä lapsiperheitä pulkkamäessä. Ei olisi voinut enempää olla sellainen olo kuin olisi Suomessa. Ilmakin oli niin raikasta hengittää. J
 

Maybe you're loveable and maybe you're my snowflake

Englanti on mennyt ihan sekaisin lumesta. Koko aamupäivän satoi lunta ja taisi se viisi senttiä sataa mitä luvattiinkin. Harmi, ettei se pysy maassa vaan sulaa melkein heti pois. Uutisissa varoiteltiin eilen, että varokaa tänään kun ulkona voi olla -2 astetta, mutta tuulen takia se voi tuntua jopa -6! Kämppiksen töistä oli eilen muistuteltu, että muista ladata kännykän akku, että voit soittaa apua, jos jäät jumiin jonnekin työmatkalla ja pukeudu lämpimästi. Ja ehkä kannattaa lähteä tänään aikaisemmin töihinkin, ihan varmuuden vuoksi. Ja mun kämppiksellä on vain 15 min kävelymatka töihin. Mun kaveri, joka on opettaja, laittoi pari tuntia sitten viestin, että heidän koulupäivä loppui pari tuntia aikaisemmin lumisateen takia. Siis, come on…

Tästä lumisesta päivästä tuli koti-ikävä. Joululomalla oli ihanaa, kun Suomessa oli kunnon talvi. Oikeasti kaipasin kunnon talvea. Joulu ei tunnu joululta jos se ei ole kylmä ja luminen. Tosin olen iloinen, ettei mun tarvitse kestää talvea monta kuukautta putkeen. Sitä loskaa ja liukkaita kelejä, no thanks!

 

Viime aikoina on tullut mietittyä kauanko olen vielä Lontoossa. Kaikki kaverit ovat kesällä tai syksyn alussa lähdössä takaisin kotimaihinsa. Itse haluaisin viettää kesän taas Suomessa, se kun on niin lyhyt. Joululomalla oli kyllä ihanaa olla kotona ja Suomessa elämä on niin helppoa ja yksinkertaista. Tietää miten kaikki asiat toimii ja asioiden hoitaminen on helppoa (yleensä). Ei tarvitse hakata päätänsä tyhmään byrokratiaan.

Toisaalta mua himottaisi tosi paljon ostaa asunto Suomesta. Ihan ikioma koti. Mutta se tarkoittaisi sitä, että täytyisi asua ainakin se kaksi vuotta Suomessa. Ja sitten olisi pakko olla koko ajan töissä, ellei se lottovoitto osu kohdalle. En voisi enää vain ottaa ja lähteä kun se ”helppo ja yksinkertainen elämä” alkaa puuduttaa. Ja mä olen 99% varma, että vuoden päästä olisin ihan kypsä mun elämään Suomessa ja ostaisin ensimmäisen lennon jonnekin kauas. J Voih, näitä päätöksiä, päätöksiä…

Fiilistelin tänään mun talvisia Suomi-valokuvia ja kännykästä löytyi pieni videopätkä mun kullanmurusta, Bobbysta. Bobby ei hyökännyt mun päälle, jouduin pusuhyökkäyksen kohteeksi. <3

 

Clothes Show Live

Joulukuussa kävimme koulun kanssa Birminghamissa muotimessuilla. Mukaan kannattaa varata paljon käteistä. Messuilta löytyi kaikkea kauneuteen ja muotiin liittyvää. Yksi alue oli kokonaan pyhitettu meikkifirmoille, kampaajille ja hampaiden valkaisuun. Juu, laskin ainakin seitsemän eri firmaa, jotka tekivät hampaiden valkaisuja. Messuilla tehtiin ilmaisia hiustenleikkauksia, kampauksia, meikkejä ym. Messuilla oli myös koulujen omia muotinäytöksiä sekä Britannian ja Irlannin TopModel-kisaajat esittelivät vaatteita.

 

 

 

 

Olin ajatellut, että paikalla olisi enemmän high street ja merkkituotteita, mutta sieltä löytyi paljon ihan tavallisia halpisvaatteita, joita löytää jokaisesta katumarketista. Hinnat olivat halvempia kuin kaupassa, mutta aika harvasta paikasta sai vaatteita millään huippuhalvalla. Hinnat kyllä alenivat mitä lähemmäs sulkeutumisaikaa mentiin, joten kannatti olla kärsivällinen. Eniten tykkäsin koruista. Messuilta löytyi tosi erikoisia koruja, joita olisin halunnut. Tein sen virheen, etten ostanut jotain korua heti kun näin sen. Olin ahne ja ajattelin, että odotan kunnes hinnat alenevat. Ei olisi kannattanut. Kun illalla kiertelin korupajat uudestaan, niin arvatkaa vaan oliko kaikki ne mun haluamani korut menneet? Tottakai oli.

”Julkkiksista” törmäsin tosi tv-sarja The Only Way Is Essex’sistä tuttuihin Laurenin, Gemman ja Amyn kojuihin. Ihmiset jonottivat, että pääsivät edes muotikojuihin sisälle. Made In Chelsea- sarjasta oli myös Jamie co-hoastaamassa jotain muotinäytöstä.

Tavikset pääsi harjoittelemaan catwalk kävelyään.

Saimme myös valita liput seminaariin, jota mennä kuuntelemaan. Valitsin stailauksen. Paikalla oli kaksi stailaajaa (Ella Pearce Heath ja Melanie… jotain). No, mutta, toinen teki töitä levy-yhtiölle ja toinen teki enemmän töitä lehtiin. Luento meni tosi nopeasti, naiset kertoivat työstään ja miten he olivat aloittaneet uransa muotibisneksessä. Se, joka työskentelee levy-yhtiössä, oli tavannut levy-yhtiön pomon jossain alan juhlissa ja kuullut pomon etsivän stailaajaa artistin levykuvaukseen. Tyttö oli valehdellut olevansa stailisti ja saanut paikan. Ja nyt hän on suosittu stailaaja. J

Vintage puolelta.
 

Parasta koko päivässä oli kuitenkin muotinäytös. Näytöksen juonsivat brittisuunnittelija Henry Holland ja stylisti-mediapersoona Grace Woodward. Näytöksen avasi Brittien, olisiko toiseksi suosituin poikabändi JLS. En ole kuullut kyseiseltä bändiltä yhtäkään laulua, mutta ei haitannut, koska he olivat vain nostattamassa fiilistä ja lauloivat muiden artistien biisejä. Yleisöäkään ei näytännyt haittaavan, sellaisen huutomyrskyn bändi sai aikaan.

Näytöksessä nähtiin yhdeksän eri teemaa ja 270 asua. Muotinäytös oli mahtava, koska mallit tanssivat, esiintyivät ja hymyilivät(!) catwalkilla. Paaaljon mielenkiintoisempaa kuin katsoa, kuinka malli kävelee catwalkin päähän ja kääntyy ympäri nyrpeä ilme kasvoillaan.

 Mun shoppailut yllättäen oli kaikki t-paitoja. Kaikki lehdet myi Goodie bageja alkuun 3 punnalla ja illalla kaikki maksoi yhden punnan! Goodie Bageissa oli yksi tai kaksi lehteä plus meikkejä, ruokaa ym. kosmetiikkaa. Eli todellakin kannatti ostaa!

 

 

Mulla ei nyt aivot enää toimi. En enää muista miten videot saa upotettua blogiin. Joten jos haluatte nähdä sen niin klikatkaa alla olevaa linkkiä. Muotinäytösen lopussa mallit esittivät Gangnam Stylen biisin.

http://www.youtube.com/watch?v=SJpB1FWx2zU