Koulurumbasta

Leijailen edelleen pilvissä tuosta koulujutusta. Katsotaan leijunko vielä, kun koulu alkaa. 24.9. on ensimmäinen päivä ja nyt olen yrittänyt haalia kaikkea kouluun tarvittavaa tavaraa. Sain jotain kysymyksiä tuosta koulurumbasta, joten tässä siitä miten mulla meni. Tämä on siis collegeen hausta, ei UCAS-hausta, josta on myös kokemusta (oli ihan hirvee J). Hain keväällä kouluun (eri kouluun). Se haastattelu oli niin katastrofaalinen ja jätti kauheet traumat. :D En löytänyt muuta mulle mieluisaa koulua niin se jäi sitten siihen. Nyt syksyllä kun tulin takaisin Lontooseen niin mietin, että hitto pakko vielä yrittää. Löysin erään koulun, jossa oli juuri mun haluamalle alalle vielä vapaita paikkoja, joten lähetin hakemuksen sinne. Sieltä soitettiin ja pyydettiin haastatteluun.

Menin sinne yhtenä enrollment (kirjautumis/rekisteröitymis) päivänä. Niitä on useampia, koska no, opiskelijoitakin on tuhansia. Täytin enrollment- kaavakkeen ja jonotin. Tyyppi antoi huoneennumeron, josta löytäisin henkilön, joka antaa opettajan tiedot. Jonotin sinne, ja sain uudet ohjeet: Etsi opettaja se ja se, siitä ja siitä rakennuksesta. Mun lähimuisti on totta kai surkea, joten sen ohjeet unohtuivat kahdessa sekunnissa. ”Mene takaisin alas ja ulos, sitten käänny vasemmalle käytävälle", (Täh, jos mä olen ulkona, miten siellä voi olla käytävä?) sitten käännyt sen pyöreän jutun kohdalla oikealle, you know? Jooh, siis mitä? Lähdin vaeltamaan koulun käytäviä (jotka kaikki näyttivät ihan samalta!). Hetken päästä menin infoon, ja kiltti setä antoi minulle kartan, jonka avulla löysin hakemani opettajan.

Kävin opettajan luona haastattelussa ja arvioinnissa. Todella ihana opettaja. Ihan erilainen kuin mun edellinen haastattelu. Tän kanssa oltiin samalla aaltopituudella. Sain barcode-tarran mun hakemukseeni ja lähdin uudestaan jonottamaan admissionsiin. Jonotin taas ikuisuuden ja sain närkästyneen naisvirkailijan. (Mun edellä oleva tyyppi oli täyttänyt hakemuksensa, mutta sitä ei oltu vielä hyväksytty oppilaaksi, joten se virkailija oli täytellyt sen tietoja koneelle 15 minuuttia ihan turhaan).

Ensiksi se kysyi multa, että onhan mut hyväksytty oppilaaksi. Yep, got my barcode! Sen jälkeen se onneksi muuttui taas hyväntuuliseksi. Käytiin siinä sitten läpi mun hakemusta. Tilastoja varten kysyttiin myös rodusta ja seksuaalisesta suuntautumisesta. Sai olla myös vastaamatta ja aina kun vastasin kysymykseen se virkailija sanoi Fab, darling. Hei, onko huolestuttavaa, jos koulun admissions tyyppi ei tiedä, kuuluuko Suomi EU:hun? Luulin ensin, että se vitsailee. Merkkasin kaavakkeeseen, että olen Suomesta (EU asukkailla on pienemmät lukukausimaksut). Kun vastasin myöntävästi, se katsoi mua hetken tosi epäilevästi, että yritänköhän huijata sitä. Paperirumban jälkeen kävin maksamassa osan lukukausimaksusta. Sen jälkeen vielä jonotus henkilökortti kuvaukseen ja jee, mä olen opiskelija!