I don't like walking around this old and empty house. So hold my hand, and I'll walk with you my dear

Elämä Lontoossa vie mukanaan, siitä pieni tauko. Niin paljon olisi asiaa, jos nyt osan saisi purettua tänne. Ensinnäkin, koulu: LOVE IT!!!!!! Meidän opettajat ovat aivan mahtavia! Kaikki ovat olleet töissä suurilla muotitaloilla. Koko luokka on niin innostunut muodista, että alkoivat heti kyselemään miten pääsee töihin sinne ja sinne ja minkälaista siellä ja siellä on jne. Kaikki opettajat ovat todella ystävällisiä ja auttavaisia. Mun lukujärjestys tällä hetkellä koostuu neljästä osa-alueesta: Research, pattern cutting, fashion design ja sewing. Meidän ompeluopettaja on ihan mieletön tyyppi! Hän tekee suurimmaksi osaksi töitä elokuviin. Hän oli jo päättänyt, että lopettaa opettamisen ja keskittyy kokoaikaisesti elokuvapuvustaja/ ompelijaksi, mutta koska oppilaat olivat kinunneet hänet takaisin, niin hän päätti tulla opettamaan yhtenä päivänä viikossa.
 

Nyt hän opettaa vain meidän luokkaa ja meitä vuotta edellä olevia (eli niitä, ketkä kinusivat hänet takaisin). J Me ollaan todella onnekkaita. Hän kertoi itsestään ja näytti portfoliotaan. Koko portfolio oli täynnä elokuvatähtiä roolipuvuissaan. Kaikki alkoi heti kyselemään leffastaroista. Ai, kato Sienna Miller, millanen se oli? {Hän on tehnyt paljon töitä mm. period drama elokuviin ja sarjoihin (eli siihen Jane Austen aikakauteen)}. Hänen uusin työ oli joulukuussa elokuvateattereihin tuleva Hitchcockista kertova elokuva. Alison sanoi olevansa perfektionisti, (se on horoskooppimerkiltään neitsyt) J mutta rento. Hän kuulema hyväksyy vain täydellistä jälkeä ja tekee kaikkensa, että meistä tulee loistavia ompelijoita. Niin valloittava tyyppi, en malta odottaa hänen tuntejaan!

Saatiin taas lista tavaroista mitä tarvitsee kouluun. Kuinka monta paria saksia, sitä tarvitseekaan? Olen juossut ympäri kaupunkia etsien Fiskarsin erilaisia saksia (opettajien mielestä ne ovat parhaimpia! J) ja ne mallit joita tarvitsen, on tietenkin loppunut melkein joka paikasta. Ekalla tunnilla kysyttiin, tietääkö kukaan sellaista saksimerkkiä kuin Fiskars? (Hyvä Suomi!)  
 

Tässä kuvaa mun uusista niittiloafereista. Todella mukavat jalassa. Tekisi mieli käydä ostamassa toinen pari varmuuden vuoksi. Kulutan nämä ihan varmasti puhki.

 

Tähän loppuun vielä islantilaisen Of monsters and men –bändin Little talks. Soinut toistolla eilisestä lähtien (ymmärsin sentään laittaa kuulokkeet päähän ja säästää kämppiksien korvia). Kuulin tämän laulun kaupassa, kännykästä akku loppu, joten en voinut kirjoittaa sanoja ylös.  Jouduin hyräilemään sanoja kotiin asti, kunnes löysin kappaleen netistä. Hyvää viikkoa!

 

 

You had me at hello... or not

Speed dating oli parempi kokemus mitä ajateltiin sen olevan. Mentiin tyttöjen kanssa ensin viinilasilliselle. Huomasi, että kaikki oli hermona, kun baarimikko kysyi laitetaanko iso lasillinen. Kaikki vilkaisi toisiinsa ja yhteen ääneen sanottiin kyllä. J Olimme suunnitelleet erilaisia laineja, mitä sanoa miehille, mikäli tulee hiljaisia hetkiä, on todella tylsää tai haluamme vain piristystä keskusteluun. Esim. Jos mies kysyy miksi olet sinkku? Minä: No, mun sukupuolenvaihdosleikkauksesta ei ole vielä kovin pitkä aika tms.

 

Miehiä ja naisia oli molempia 17. Noin neljä minuuttia aikaa. Baarin alakerrassa oli pienet numeroidut pöydät. Tytöt istuivat paikallaan ja miehet vaihtoivat aina paikkaa. Kaksi paria jakoi saman pöydän. Ensin ajateltiin, että tosi kiva kun kuulee toisten keskustelut, varmaan tosi häiritsevää. Sitten huomattiin, että meidät oli jaettu niin, että meidän porukka oli samoissa pöydissä. Ajateltiin, että jos miehet ovat tylsiä, niin voidaan ainakin jutella keskenään. Jokainen sai paperin johon oli merkitty numerot ja kolumnit kyllä, ei ja ystävä.

Olimme todella yllättyneitä, että niin miehet kuin naisetkin olivat hyvännäköisiä. Melkein kaikki miehet olivat ihan normaaleja, ei ollut mitään ihme friikkejä.  Mä olin vähän pettynyt, etten päässyt käyttämään mun ”I used to be a guy” lainia. Neljä minuuttia kului tosi nopeasti. Hiljaisia hetkiä ei oikeastaan tullut kuin lopussa ja silloinkin sen takia, että oli niin väsynyt, ettei jaksanut enää panostaa keskusteluun. Mun viimeinen mies oli Australiasta. Se aloitti meidän pöydästä ja mun kaverista. Oltiin ehditty jutella jo ennen kuin tapahtuma virallisesti alkoi. Joten heti kun hän tuli mun kohdalle, olin ihan et jes sä oot vika. Ei meidän tartte enää puhua, voidaanko vaan juoda? Se oli ihan, että My kind of girl!

Illan jälkeen todellakin huomaa puhuneensa ja paljon. Illan aikana on yksi tauko. Kaikki tytöt tietenkin kerääntyi vessaan ja heti alkoi miesten vertailu. Oh my god, did you get the what inspires you guy? Tämä oli varmaan se illan oudoin mies. Hän oli taiteilija. Suurimman osan ajasta hän kertoi minkälainen ihminen minä olen ja minkälaisia viboja hän sai minusta. Hän oli kysynyt kaikilta What inspires you? Tämä henkilö tuli mun kohdalle aika loppuvaiheessa. En keksinyt mitään järkevää sanottavaa. Meinasin sanoa, että tämä juoma mun kädessä on aika inspiroiva, mutten usko, että taiteilija olisi arvostanut tätä vastausta.

Tapahtuman jälkeen kaikki siirtyivät yläkertaan baarin puolelle. Juotiin ja juteltiin lisää. Tämä oli hyvä juttu, koska pikadeittauksen ajan kaikki tapahtuu niin nopeasti ja ihmiset kulkee kuin liukuhihnalla, että mä olin jo unohtanut suurimman osan miehistä tai siitä, mitä olin heidän kanssa keskustellut. Baarista suuntasimme vielä tyttöjen ja yhden miekkosen kanssa toiseen baariin. Kaiken kaikkiaan kokemus oli todella hauska. Elämäni rakkautta en sieltä löytänyt, mutta kavereita kylläkin. Seuraavana päivänä netissä täytetään jokaisen henkilön kohdalle kyllä, ei tai ystävä- kohdat ja sitten katsotaan mitkä matchaavat.

Ja viime illasta… Nyt harmittaa, että kamera jäi kotiin. Eilisestä olisi saanut loistavaa kuvamateriaalia. J  Meillä oli niiiin hauskaa. Dj heitteli jossain vaiheessa karkkeja ja pantoja. Sellaisia mitä Suomessa lapset käyttävät talvella. Olen pinkin ja sinisen pannan ylpeä omistaja. Ja totta kai ne piti heti laittaa päähän ja jatkaa joraamista. Ollaan oltu taas niin tyylikkäänä, että huh huh. Ainoa todistusaineisto meidän loistokkuudesta löytyy Jägermeisterin kuvaajalta. Ilmoittelen, kun kuva ilmestyy nettiin (tai en ilmoita, mikäli ollaan aivan järkyttävän näköisiä).

 

 

If lost and drunk please return to...

Koko päivä on mennyt kiertäessä kauppoja. Etsin kaverin läksiäisiin hippihenkistä toppia. Kiertelin kaikki charity shopit ja meidän lähi Traidissa oli suurin osa vaatteista 1:n tai 2 puntaa! Taisin pyöriä siellä tunnin. Mun balleriinat hajosi myös tänään, varvas tuli läpi. Vaikutin varmaan tosi köyhältä kulkiessani rikkinäisillä kengillä. Sainpahan hyvän syyn ostaa kauan himoitsevani niittiloaferit. En malta odottaa, että saan opiskelijakortin, niin saan Topshopista 10% alennusta. Löysin sieltä mm. niin ihanan vihreän parkan, joka lähtee heti kun saan kortin käsiini!

Ok, lähden just tyttöjen kanssa aussibaariin, Templen Walkaboutiin. Oon tainnut koluta kaikki Lontoon aussibaarit tähän mennessä. Missään ei ole kyllä löytynyt niin söpöjä aussibaarimikkoja kuin Helsingin Aussie Bar Clubilla (jossa tuli kesällä vietettyä aivan liikaa aikaa J ). Siis anteeks, luulis, et joku niistä niin monesta söpöstä surffari/baarimikko ausseista olisi muuttanut Lontooseen. Vai muuttiko ne kaikki Helsinkiin? No niin, lähden nyt ja toivotaan, että tänään siellä on töissä joku söpö aussi! Huomenna tulee postausta speed dating illasta, ellen pode jäätävää krapulaa.

P.S. Älä enää tee postauksia nousuhumalassa.

P.P.S. Onneksi teit postauksen nousuhumalassa, baari-illan jälkeen postauksesta olisi tullut sata kertaa pahempi.

P.P.P.S. Olen sitä mieltä, että Lontoon baareissa pitäisi myös olla If lost return to this address-osoitelappuja, kuten joissain Helsingin baareissa.

Hyvää viikonloppua!

V&A

Huh, mikä viikonloppu! Kerron myöhemmin meidän speed dating illasta. Tähän väliin juttua meidän vierailusta Victoria & Albert museoon. V&A on South Kensingtonissa sijaitseva taide ja design museo. Sieltä löytyy arkkitehtuuria, keramiikkaa, koruja, vaatteita jne. Yhdessä huoneessa oli kaikkea interaktiivista hommaa. Me mm. kokeiltiin jonkin aikakauden vaatteita.
 

Tämä on siitä maksullisesta näyttelystä.

Siellä pidetään erilaisia vaatenäyttelyitä, osa on maksullisia. Outoa oli se, että toisesta kerroksesta näki siihen maksulliseen näyttelyyn. Eivätkä ne puvut näyttäneet niin hienoilta, että olisin halunnut maksaa £10 sisään.

Museon jälkeen mentiin lounaalle Caffé Concertoon. Otin myskikurpitsarisottoa ja oli tosi hyvää.

Koulurumbasta

Leijailen edelleen pilvissä tuosta koulujutusta. Katsotaan leijunko vielä, kun koulu alkaa. 24.9. on ensimmäinen päivä ja nyt olen yrittänyt haalia kaikkea kouluun tarvittavaa tavaraa. Sain jotain kysymyksiä tuosta koulurumbasta, joten tässä siitä miten mulla meni. Tämä on siis collegeen hausta, ei UCAS-hausta, josta on myös kokemusta (oli ihan hirvee J). Hain keväällä kouluun (eri kouluun). Se haastattelu oli niin katastrofaalinen ja jätti kauheet traumat. :D En löytänyt muuta mulle mieluisaa koulua niin se jäi sitten siihen. Nyt syksyllä kun tulin takaisin Lontooseen niin mietin, että hitto pakko vielä yrittää. Löysin erään koulun, jossa oli juuri mun haluamalle alalle vielä vapaita paikkoja, joten lähetin hakemuksen sinne. Sieltä soitettiin ja pyydettiin haastatteluun.

Menin sinne yhtenä enrollment (kirjautumis/rekisteröitymis) päivänä. Niitä on useampia, koska no, opiskelijoitakin on tuhansia. Täytin enrollment- kaavakkeen ja jonotin. Tyyppi antoi huoneennumeron, josta löytäisin henkilön, joka antaa opettajan tiedot. Jonotin sinne, ja sain uudet ohjeet: Etsi opettaja se ja se, siitä ja siitä rakennuksesta. Mun lähimuisti on totta kai surkea, joten sen ohjeet unohtuivat kahdessa sekunnissa. ”Mene takaisin alas ja ulos, sitten käänny vasemmalle käytävälle", (Täh, jos mä olen ulkona, miten siellä voi olla käytävä?) sitten käännyt sen pyöreän jutun kohdalla oikealle, you know? Jooh, siis mitä? Lähdin vaeltamaan koulun käytäviä (jotka kaikki näyttivät ihan samalta!). Hetken päästä menin infoon, ja kiltti setä antoi minulle kartan, jonka avulla löysin hakemani opettajan.

Kävin opettajan luona haastattelussa ja arvioinnissa. Todella ihana opettaja. Ihan erilainen kuin mun edellinen haastattelu. Tän kanssa oltiin samalla aaltopituudella. Sain barcode-tarran mun hakemukseeni ja lähdin uudestaan jonottamaan admissionsiin. Jonotin taas ikuisuuden ja sain närkästyneen naisvirkailijan. (Mun edellä oleva tyyppi oli täyttänyt hakemuksensa, mutta sitä ei oltu vielä hyväksytty oppilaaksi, joten se virkailija oli täytellyt sen tietoja koneelle 15 minuuttia ihan turhaan).

Ensiksi se kysyi multa, että onhan mut hyväksytty oppilaaksi. Yep, got my barcode! Sen jälkeen se onneksi muuttui taas hyväntuuliseksi. Käytiin siinä sitten läpi mun hakemusta. Tilastoja varten kysyttiin myös rodusta ja seksuaalisesta suuntautumisesta. Sai olla myös vastaamatta ja aina kun vastasin kysymykseen se virkailija sanoi Fab, darling. Hei, onko huolestuttavaa, jos koulun admissions tyyppi ei tiedä, kuuluuko Suomi EU:hun? Luulin ensin, että se vitsailee. Merkkasin kaavakkeeseen, että olen Suomesta (EU asukkailla on pienemmät lukukausimaksut). Kun vastasin myöntävästi, se katsoi mua hetken tosi epäilevästi, että yritänköhän huijata sitä. Paperirumban jälkeen kävin maksamassa osan lukukausimaksusta. Sen jälkeen vielä jonotus henkilökortti kuvaukseen ja jee, mä olen opiskelija!

Happy Happy Joy Joy!

Happy!

Disbelief... whaaat???

 

Mä pääsin eilen kouluun! Opiskelemaan muotia! Mä olen niin onnellinen! Woohoooo! 

 

 

+27

Kauhean rankkaa. Eilen makasin puistossa ottamassa aurinkoa. Viime viikon shoppailuista lähti mukaan myös Mangon ohuen ohut leopardimekko. Mietin jo, ostanko vai en, kun syksykin tulossa, mutta onneksi ostin. Tämä on niin täydellinen helteellä. Kannattaa tosin kaksi kertaa miettiä haluaako laittaa tämän päälle jos tuulee. Koin pari Marilyn hetkeä. Olen löytänyt yhden huonon puolen Lontoon shoppailuissa. Zaran ja Mangon tuotteet maksavat enemmän kuin Suomessa. Suomessa tämä mekko oli n.40e, Lontoossa 45 puntaa. Kiva.



Nämä Chinese Laundryn sandaalit ovat parhaat ikinä. Nämä on hankittu joskus Los Angelesista, huimasti alennuksessa ja viimeinen pari minun kokoa. Harmittaa, etten ostanut beigenäkin.

 

Makailin ottamassa aurinkoa, kun jossain vaiheessa koiranulkoiluttaja meni ohitse ja sanoi: Umm, Miss, your back is looking quite red. Aha, kiitos. Kun pääsin kotiin, selkä oli ihan punainen. Olin unohtanut kokonaan laittaa aurinkorasvaa selkää.

Illalla lähdin aussiystäväni kanssa ulos. Jossain vodahuuruisen Beyoncen Single Ladies tanssin ja Sex on Fire biisin välissä, lupauduin lähtemään hänen kanssaan ensi viikonloppuna järjestettävään pikadeitti-iltaan. En ole ikinä ollut sellaisessa, joten mielenkiinnolla odotan millaista siellä on. Kävimme Mäkissä ja jouduimme odottamaan kokonaiset kaksi(!) minuuttia ruokaamme, joten kassa antoi meille ilmaisen vesipullon ja ranskalaiset. Saako Suomessa yöaikaan ikinä ruokia alle kahdessa minuutissa?

 

Laitoimme hyvän kiertämään. Olimme suuntaamassa yöbussiin ja matkan varrella näimme kodittoman miehen koiransa kanssa. Olen niin eläinrakas ja aina kun näen kodittoman ihmisen koiran kanssa, tekee mieli käydä ostamassa heille kasa koiranruokaa. Piipahdimme läheisessä ruokakaupassa ja ostimme heille ison voileivän. Niin mies kuin koirakin näyttivät tyytyväisiltä.

I want, I need

Viime viikolla erehdyin menemään Topshoppiin. Sieltä löytyi tämä ihana clutch (mukana on myös pitkä hihna).  (Näkyi jo tässä postauksessa). Katselin tätä jo keväällä ja olin ostaa, mutten raaskinut. Nyt törmäsin siihen meidän lähi Topshopissa, niin oli pakko ottaa mukaan. Eikä ollut edes alennuksessa. Pöh. Ei haittaa, tämä on niin ihana! Tästä on tullut mun lempparilaukku ja yritän yhdistellä sitä kaikkiin vaatteisiini.

Tämä lähtee nyt makaamaan puistoon ottamaan aurinkoa. Toivottavasti se intiaanikesä iskee nyt Suomeenkin, niin saatte nauttia helteistä!

 

I've been running round town leaving my tracks

Sunnuntaina suunnattiin Mimmin kanssa Trafalgar Squarella sijaitsevaan National Portrait Galleryyn. Museo oli juuri sopivan kokoinen, että sen jaksaa kiertää läpi. Ihanaa, oli mennä jonkun kanssa, joka tietää taiteesta ja osaa kertoa maalauksista. Nyt kiinnitän huomiota maalauksiin ihan eri tavalla kuin ennen. Vähänkö mulla on fiksu olo. :D

Museon jälkeen etsittiin kahvila, joka löytyi melkein museota vastapäätä. St. Martin’s Lanella sijaitseva Notes Coffee & Wine. Syötiin todella hyvät vuohenjuustoleivät. Kahvilassa oli todella mukava tunnelma. Ei todellakaan mikään tylsä tusinakahvila. Ei käyty alakerrassa, mutta sieltä saa ostaa musiikkia ja elokuvia. Joo, ja tökkäsin sormeni heti vuohenjuustoon ja sormen kameran linssiin. Siitä johtuu kuvien pieni utuisuus.

 

Ruokailun jälkeen kierreltiin Covent Gardenissa ja jumitettiin New Row-kadulla. Kadulta löyty toinen toista ihanempia kahviloita ja kauppoja. Käytiin mm. syömässä gelatoa, (joka oli suht kallista, yksi scoop £3) Mutta tosi herkullista. Mä otin pistaasia ja oli niin kermaista ja nannaa että. J Sieltä löytyi myös päärynä-parmesaanijuusto maku. Yök, vihaan parmesaania, joten en edes miettinyt sitä vaihtoehtoa.

Kadulta löytyi myös Hardys Original Sweetshop. Käveltiin ensin ohi, mutta sisällä näytti niin suloiselta, että oli pakko mennä sisälle katsomaan. Kauppa oli kuin vanhanaikainen karkkikauppa. Karkit olivat suurissa lasipurkeissa. Mikä parasta sieltä löytyi salmiakkia! Ja ruotsalaisten Salty fishiä. Kun salmiakki himo iskee niin tämä on siis yksi vaihtoehto.

 

Lontoon yössä

Maarit ja Mimmi kävivät kyläilemässä mun luona. Kuinka ihanaa onkaan, kun kavereita käy kylässa! Täällä on taas niin hiljaista kun kukaan ei ole höpöttämässä, ihan outoa. Näkee muuten kuinka helposti suomenkieli jää päälle. Eilen kävin ostamassa matkalippua ja pyysin myyjältä sitä ihan selvällä suomenkielellä. Vähän aikaa kesti tajuta, miksi myyjä vaan tuijottaa minua eikä anna lippua.

Lauantaina käytiin vähän ulkoilemassa. Käytiin Covent Gardenissa Porterhousessa. Paikka oli ihan täynnä vaikka olimme aikaisin liikkeellä. Tämä on hyvä aloittelupaikka senkin vuoksi, että paikka on niin sokkeloinen. Täällä on helppo eksyä, vaikka ei olisi juonut mitään. Sieltä jatkettiin Templeen, uusittuun aussibaari Walkaboutiin. Iso avara baari, mutta musiikki oli aivan liian kovalla. No, saatiin me ilmaiset shotit. J

Porterhouse

Matkajuotavaa

 

Thamesin varrella, London Eye taustalla. (ja tuoppi lähti tottakai baarista mukaan)

Lontoossa on hyvä kun kaupat ovat öisinkin auki. Ei tartte mennä snägärille vaan voi ottaa esim. sushia. Sushilaatikko maksoi huiman yhden punnan ja oli muuten hyvää.

... ja wasabi herneitä.