Viikonloppu on täällä taas!

Tämä viikko on ollut hyvä. Maanantaina, kahdella kämppiksellä oli syntymäpäivät ja pidimme heille yllätyssynttärit. Grillasimme meidän (kai) pikkuruisella sisäpihalla, juotiin ja herkuteltiin.

Yhtenä aamuna olin todella reipas ja lähdin lenkille. Kunto on hieman romahtanut. Suurimmaksi osaksi kävelin vain tosi reippaasti. Lowpoint oli se, kun kuusi seniori-ikäistä rouvaa tuli mua vastaan ja he toivottivat hyvää huomenta. He kulkivat nopeammin kuin minä, kaikki juttelivat keskenään, eikä kukaan näyttänyt tuskaiselta. Toisin kuin minä, joka hikisenä ja naama punaisena sain juuri henkäistyä hyvät huomenet takaisin.

Tästä pääsemmekin seuraavaan hyvään uutiseen, eli sain avattua pankkitilin! Heti kun pankkikortti tulee pääsen salille! Pankkitilin avaaminen on yksi vaikeimmista asioista Englannissa. Jatkuvasti kuulee ja lukee miten pankkivirkailijat tykkäävät pomputtaa asiakasta ja pyytävät aivan naurettavia papereita ja todistuksia. Yhdelle kaverille ei oltu annettu tiliä, koska allekirjoitus ei ollut samalainen kuin passissa. Tärkein todistus, jonka tarvitsee, on työpaikalta saatava todistus siitä, että oikeasti on töissä. Eikä minulla ollut tätä. Olin henkisesti valmistautunut vakuuttamaan virkailijan, miksi minulle pitäisi antaa pankkitili, vaikka minulla ei nyt satu olemaan tuota kyseistä paperia. Kävelin Lloyds pankkiin mukanani kahdet henkkarit ja todistuksia, että asun antamassani osoitteessa.

Sain miesvirkailijan, joka oli todella mukava. Annoin passini ja… se oli siinä. Mitään muuta ei tarvittu. Virkailija ei missään vaiheessa kysynyt mitään muita papereita tai todistuksia. Koko ajan odotin, milloin hän pyytää sitä työpaikan todistusta ja homma tyssää siihen. Mutta ei, sitä ei tullut. Virkailija kysyi missä teen töitä ja sanoin tällä hetkellä olevani nanny (jota en ole). Kerroin oikean ammattini ja sanoin aloittavani oman alan työt (en ala) parin viikon päästä. Loput ajasta heitimme vain small talkia. En tiedä onko säännöt pankeissa muuttuneet vai sattuiko minulle vain todella hyvä tuuri virkailijan kanssa, mutta nyt minulla on pankkitili!
 

Nyt siivoamaan. Huomenna saan pariksi yöksi vieraita Suomesta! Nyt ei saa tulla kipeäksi. Parin päivän ajan on ollut tunne, että olen tulossa kipeäksi. Olen tankannut mustikoita, appelsiineja ja teetä jos se pitäisi flunssan poissa. Hyvää viikonloppua murut!

Notting Hill Carnival

Viime viikonloppu oli taas Bank Holiday, eli maanantaikin oli vapaa. Sunnuntaina ja maanantaina oli karibialaisjuhla Notting Hill Carnival. Vähän niin kuin sambakarnevaalit Helsingissä, paitsi ihmisiä on pikkasen enemmän. Kahden päivän aikana oli yli miljoona kävijää. Notting Hillin kaduilla kulkee musiikkikulkueita. Siis rekkoja ja jokaisesta kuuluu eri musiikkia. Musiikki vaihtelee calypsosta R’nB:hen ja reggaesta skahan. Musiikki oli niillä pääkaduilla jossa kulkue kulkee todella kovalla. Bassot oli viritetty niin, että jos seisoi lähistöllä, niin rinnassa tuntui. Notting Hillin asukkailla oli varmaan kiva kuunnella kaksi päivää musiikkia aamusta iltaan. Notting Hill kun ei ole mikään halpa asuinalue. Joitakin asukkaita kyllä näkyi juhlimassa parvekkeilla ja talojen katoilla.

 

 

 

Päätin mennä paikalle sunnuntaina. Ajattelin, että silloin olisi vähemmän ihmisiä, koska pääkulkue menee maanantaina. Juu, ei ollut yhtään sen vähemmän ihmisiä. Menin metrolla Notting Hill Gatelle. Metro oli vikat pysäkit ennen karnevaalipaikkaa aivan täynnä. Ei tarvinnut edes pitää mistään kiinni kun kaikki oli naama toisen naamassa kiinni. Melkein meinasi iskeä ahtaanpaikan kammo. Kauhea hiki ja Lontoon metrot on aika matalia ja ahtaita muutenkin. Metro ei edes pysähtynyt pysäkkiä ennen Notting Hill Gaten asemaa, koska sen laituri oli aivan täynnä ihmisiä. Notting Hill Gatessa ulospääseminen kesti tosi pitkään. Jono mateli ulos. Hyvä puoli oli siinä, ettei kenenkään täytynyt näyttää lippua, vaan kaikki sai vaan kävellä porteista ulos.

 

 

Suuntasin Ladbroke Grovelle, missä kulkue meni. Kun pääsin sinne, olin mäen päällä ja näin edessäni vain järkyttävän ihmissuman joka jatkui ja jatkui. Ihmispaljous (ja se musiikin volumetaso) alkoi sen verran ahdistaa, että suuntasin Kensington Park Roadille ja Portobello Roadille. Siellä oli soi myös musiikki, mutta paljon hiljemmalla. Kaduilla oli paljon erilaisia ruoka- ja juomakojuja. Ja halpaa oli. Ostin homemade rum punchin ja huh. Oli hyvää, mutta sen verran vahvaa, että kahden huikan jälkeen nousi päähän. Meno muuten oli aika samanlaista kuin Suomessa vappuna. Ihmiset ovat todella kännissä ja kadut täynnä roskia. En ehkä illalla haluaisi olla enää paikalla. Tuntui, että päivälläkin ihmisillä meni aika lujaa. Onneksi paikalla oli 12 000 poliisia. Ei ollut turvaton olo, vaikka meno välillä yltyi aika hurjaksi.

 

Jäin nautiskelemaan rum punchia yhden kirjakaupan eteen. Vähän ajan päästä ihmettelin, kun ihmiset ottavat koko ajan kuvia. Vilkaisin taakseni ja istuin The Notting Hill Bookshopin edessä. Se on siis Se kirjakauppa, johon Notting Hill-elokuvan kirjakauppa perustuu. Se kirjakauppa, jossa elokuvaa kuvattiin oli nurkan takana. Se on muuten nykyisin kenkäkauppa. J

 

 

 

Tässä on ihan pieni videopätkä. Ne tytöt, jotka näkyvät tuossa lopussa ja joilla oli jotain ruskeaa ympäri vartaloa, oli suklaata. Karnevaaleilla näkyi ihmisiä, jotka olivat yltäpäältä ruskean mönjän peitossa. Vasta bussissa huomasin, että se oli suklaata kun vieressä istuvan naisen kädet olivat ihan ruskeat ja hän tuoksui suklaalle. :)

Täällä taas!

Kolme kuukautta Suomessa meni aivan liian nopeasti. Kesä meni töissä. Onneksi ehti hengailla kavereiden kanssa ja nauttia Suomen kesästä. Tällä kertaa lähtö Lontooseen oli paljon vaikeampaa kuin tammikuussa. Viimeinen viikko Suomessa ja hyvästejä sai jättää jatkuvasti. Nyyh. Viimeinen päivä oli niin haikea. Ihana aurinkoinen ilma. Ensin aamiainen Fasulla kera ihanien tyttösten. Jonka jälkeen hoitamaan parikymmentä viimeiseen hetkeen jätettyä asiaa. Sieltä porhalsin illalliselle Juttutupaan. Kesän alussa söin siellä lohikeittoa ja se oli ihan törkeän hyvää. Ennen lähtöä oli pakko saada sitä. Tällä kertaa otin annoksen pääruoka koossa. Ja oli kuulkaa iso annos. Keitto tuotiin pöytään kattilassa. Siitä olisi riittänyt useammallekin henkilölle. Jaksoin syödä kolme ja puoli lautasellista ja sitten oli pakko lopettaa.

 

Haikea fiilis helpotti, kun pääsin takaisin Lontoon sykkeeseen. Laskeutuessamme lensimme Lontoon keskustan yli. Alkoi heti hymyilyttää, kun näin tuttuja paikkoja ja Piccadilly Circuksen valot. On tämä vaan niin ihana kaupunki!

Kämpillä on tapahtunut pieniä muutoksia, uusia asukkaita. Kuulema väliaikaisia. Tosin se edellinen tyyppi, jonka piti asua vaan väliaikaisesti on asunut täällä jo neljä kuukautta. Mun seinänaapurissa asuu nyt ihana vauva. Tai keväällä se oli ihana, hiljainen ja söpö kuin mikä. Nyt se on alkanut kiljumaan. Tykkää tehdä sitä aina hereillä ollessaan. Kiljuu korkealta ja kovaa. Koko ajan. Seinät täällä vaimentaa ääniä yhtä paljon kuin paperi, joten voitte kuvitella millaista täällä on.

Kesän jälkeen oli kiva nähdä taas kämppiksiä. Kivaa ei ollut se, että melkein kaikilta tuli kommenttia, että oletko sä vähän lihonnut? Minä: (Hymyilen) Yeaaah, (ihanaa kun huomasitte, itse en huomannutkaan, että kaikki vaatteet kiristävät ja alan muistuttaa ylitäytettyä makkaraa.) Joo, tuli nautittua kesästä ja kaikista sen antimista oikein kunnolla. Mutta, jos tästä syksystä tulisi oikeasti se syksy, kun alan harrastamaan jotain liikuntaa. Seuraavana päivänä yritin liittyä kuntosaliin, mutta eihän se onnistunut, koska täytyy olla UK-pankkitili.