Kesä jatkuu

Päivä tähän mennessä: Olen häätänyt mehiläistä JA hämähäkkiä ulos huoneestani viimeisen tunnin ajan.

Täällä mekkokelit jatkuvat. Pari päivää sitten menin kauppaan klo:22 aikaan pelkkä toppi ja ohuen ohut neuletakki päällä ja tarkeni aivan hyvin. Eilen iltapäivällä kävin kaverin kanssa kahvilla ja käveltiin Hyde Parkiin. Puisto oli täynnä ihmisiä nauttimassa auringosta. Ilma oli aivan täydellinen loistaville kuville, mutta meillä oli niin paljon höpötettävää, että muistin vasta metrossa, että kamera oli mukana. Sää ja auringonlasku muistuttivat aivan Suomen kesäöistä. Oih, tulee mieleen viime kesän riennot. :D

Niin, ja täytyy hankkia uusi järkkäri. Olen yrittänyt ja yrittänyt, mutta näköjään ikivanha Canon EOS 350D ja Windows 7 eivät suostu tekemään yhteistyötä. Olen yrittänyt updeittaa ohjelmia ja etsiä ohjainta Windows 7:lle, mutta en löydä. Välillä on tehnyt mieli heittää seinään kamera tai tietokone. Kai se on hyväksyttävä, että on pakko ostaa uusi järkkäri. Argh!

P.S. Eilen nähtiin IHAN Ryan Goslingin näköinen mies, tosin sillä oli parta. Mies käveli meidän ohi ja meidän molempien päät kääntyivät. Joten, jos me molemmat oltiin sitä mieltä, että se oli Ryan, niin se ihan varmasti oli se. :D

Tässä kuvia, miltä Hyde Park näytti eilen illalla.

                                                         
                                                            Kuvat weheartit

Pikakiitäjä

Siis voi elämä mikä yö! Kävin eilen luontaistuotekaupassa ja sain sieltä mukaani ”Calorie burning drinkin”. Ajattelin, että heh heh, jep, varmaan tosi toimiva juoma. Join sen alkuillasta päivällisen kanssa. Illalla ei uni tahtonut tulla silmään ollenkaan. Puuhailin vaikka mitä ja olo todella energinen, vähän liiankin kanssa. (Katso edellisen postauksen aika). Piti aamulla tulla tarkastamaan mitä olin kirjoittanut, koska en muistanut mitään kirjoittamastani. Pyörin ympäri kämppää kuin aropupu. Sydän hakkasi ja ajatukset kulki tuhatta ja sataa. Tulin ihan vainoharhaiseksi, enkä voinut keskittyä mihinkään.

Välillä piti istua rauhoittumaan ja miettiä, mitä olin juuri viisi sekuntia aikaisemmin tehnyt tai miettinyt. Puoli viiden aikaan päätin, että pakko yrittää nukkua. Laitoin kuulokkeet korviin ja yritin kuunnella hidasta musiikkia, jos se rauhoittaisi. Aamulla löysin iPodini laatikosta (ei mitään muistikuvaa miten se on sinne joutunut). Katsoin tölkistä, että juoma sisältää paljon kofeiniia. En juo kahvia tai limujakaan kovin usein, joten tuo määrä taisi olla liikaa minulle, mutta hei, tulipahan kulutettua 209 kaloria.

Kuuma!

Tänne on tullut kesä! Ei voi uskoa, että ulkona pärjää ilman pitkähihaista. Viikonloppu meni ulkona puistossa maatessa. Olen ehkä jopa vähän ruskettunut (voi tosin olla toiveajattelua). Tänään yritin käydä ostamassa kunnon juoksukenkiä, mutta mistään ei löytynyt sopivaa kokoa. Ei siis ole minun vika, jos en pääse lenkille. Tämä voi olla vain universumin tapa kertoa, ettei minun ole tarkoitus harrastaa liikuntaa. J

Vuokraisäntä oli järjestänyt tapaamisen sunnuntaille. Kaikkien asukkaiden oli tarkoitus tulla sinne ja aiheena oli tämän yhden pariskunnan siivoaminen. Kaikki ilmestyivät, paitsi tämä kyseinen pariskunta. Pitkän jaarittelun jälkeen, tulimme siihen lopputulokseen, että heillä on kuukausi aikaa ryhdistäytyä. Sen jälkeen asunnosta lähtevät joko he tai me muut. Vuokraisäntä sanoi, että haluaa meidän jäävän, koska pidämme asunnon ja huoneemme niin siistinä. (Äiti, joku sanoi, että mä olen siisti. :D)

P.S. Jumppamatto on edelleen paketissa. Liikunnan ajattelu ei ole tuottanut kaivattua tulosta. Ja se helkkarin jäätelö on edelleen tarjouksessa. (Kävin ehkä ostamassa sitä lisää…)

Naked 2

Järkkäri ja tietokone eivät tahdo tehdä yhteistyötä. Huomasin tämän vasta, kun olin pari päivää räpsinyt asukuvia, joten nyt saatte nauttia mun Lontoon ostosten annista.

Pyrin käyttämään ainoastaan eläimillä testaamattomia tuotteita. Lontoossa valikoima on NIIN paljon laajempi kuin Suomessa. Täällä vieraillessa minulla oli aina pitkä lista mukana, mitä kaikkea kosmetiikkaa oli ihan pakko viedä takaisin Suomeen. Tällä kertaa ensimmäisenä ostoslistalla oli Urban Decayn luomiväripaletti Naked 2. Paletissa on 12 väriä, kaksipäinen sivellin ja paketin mukana tuli huulikiiltokin. Värit ovat neutraaleja (ruskea-beige-vaalea +musta) kiiltävistä mattaan. Ihan perfect!

UD:n luomivärit ovat muutenkin suosittuja. Sävyjä on yli 50. Niissä on paljon pigmenttiä, ne levittyvät hyvin ja pysyvät luomilla. Mikäli luomiväri siltikin kasautuu luomivakoon, voi luomia vielä pohjustaa kulttimaineen saaneella Eyeshadow Primer Potionilla.

Kuva: Urban Decay



Let's Hang The Landlord

Vuokra piti maksaa jo pari päivää sitten, mutta ei ole herrasta kuulunut mitään. Asukkaat ovat pitkin viikkoa soitelleet ja valittaneet ties mistä asioista. Mr Creepy Landlord ei kai uskalla kohdata joukkoa vihaisia naisia.  Fine by me. Asun mielelläni täällä ilmaiseksi.

Ostin eilen jumppamaton, oli tarjouksessa. Ostin myös paketin Ben&Jerry’s jäätelöä, koska sekin oli tarjouksessa (puoleen hintaan, oli pakko). Oli jo viime viikolla, mutta silloin ajattelin, etten osta. Ei tarvitse kestää kuin sunnuntaihin asti, jolloin tarjous päättyy. Eilen kaupassa huomasin, että ne ovat vieläkin tarjouksessa. Oletin tämän olevan merkki yläkerrasta, joten ostin paketin.

Jäätelö on melkein syöty. Jumppamatto on vielä paketissaan. Tuijottelen sitä aina säännöllisin väliajoin. Luin kerran naisesta, joka laihtui vain ajattelemalla liikuntaa. Elättelen toivoa, että tämä toimisi minullakin.

Yritin yksi päivä kuvata asukuvia, mutta huomasin sen olevan toivotonta ilman jalustaa. Kehittelin vaikka minkälaisia virityksiä. MacGyver olisi ollut ylpeä. Siitäkin huolimatta kuvista tuli kauheita, joten niitä saatte odottaa siihen asti, että hankin jalustan tai saan jonkun ottamaan kuvia.

Terveisiä vuokraisännälle!

Drunk

Päivän tavoite on päästä tähän tilaan. :D Heräsin todella aikaisin tänä aamuna ja päätin siivota koko kämpän. (Meillä on siis kalenteriin merkattu joka viikolle joku asukas, joka siivoaa viikonloppuna keittiön, kylppärit ja yleiset tilat.) Tälle ja edelliselle viikolle ei ollut merkattu ketään, joten ajattelin, että on minun vuoroni. No, kaksi tuntia myöhemmin juuri kun olin lopettelemassa siivousta kolme kämppistä paukkaa keittiöön ja oli, että ”Voi ei, sä siivosit!?” Yksi talon pariskunnista kun ei ole suostunut siivoamaan nyt jo kolmeen viikkoon. Asiasta on mainittu ko. asukkaille sekä vuokraisännälle, mutta asiaan ei ole tullut muutosta. Nyt muut asukkaat ovat menneet lakkoon (kyseinen pariskunta ei myöskään suostu ostamaan puhdistusaineita tai vessapaperia ym.) eivätkä suostu siivoamaan tai ostamaan pesuaineita ym. ennen kuin he siivoavat. Eli tällä hetkellä keittiössä ei ole roskapussia, koska kukaan ei ostanut ja vessapaperista on viimeinen rulla menossa. Katsotaan kuinka pitkälle tämä saadaan vietyä. J

Asukkaat kertoivat myös, että sillä välin kun olin Suomessa, joku oli murtautunut taloon keskellä päivää. Naapurihuoneen tyttö oli ollut kotona huoneessaan ovi lukittuna. Hän oli kuullut, että joku oli kävellyt ympäri talon ja käynyt kokeilemassa kaikkien huoneiden ovia, jos ne olisivat auki. Tyttö soitti äidilleen (joka myös asuu täällä), joka oli juuri matkalla kotiin. Maria (äiti) oli juuri aukaisemassa ovea, kun tämä ”iso musta mies” tuli ovesta ulos. Maria yritti tiukata mieheltä kuka hän on, mutta mies vain käveli tiehensä. Poliisit tulivat käymään ja sanoivat, että lukkomme on todella huono ja se täytyisi vaihtaa. Tästä on jo yli viikko eikä lukkoa ole vielä vaihdettu. Toivossa on hyvä elää.

Maria sanoi, että luulee joskus nähneensä miehen tämän pariskunnan kanssa joka ei suostu siivoamaan. Nyt kaikki haluavat muuttaa pois täältä, koska kukaan ei tule toimeen tämän miehen kanssa. Itse olen nähnyt tätä pariskuntaa ehkä neljä kertaa sinä aikana kun olen asunut täällä. Nainen on mukava, mutta miehestä olen kuullut vain negatiivisia asioita (saa raivareita ym.). Jep, eli tällaista tänne.

Lopuksi vähän inspiroivaa musiikkia. Löysin tämän artistin kun muutin Lontooseen. Suomessa olin kuullut A Team- laulun, joka oli ihan ok, mutta artistin muu tuotanto on parempaa. Tämä laulu on soinut toistolla aika pitkään. Enjoy!

Lucky day my ass...

Luin vesimiehen horoskoopista, että 16.3.on yksi tämän vuoden onnenpäivistä. Tälle päivälle oli tärkeitä menoja, joten olin ihan, että jees, hyvä homma tähdetkin on mun puolella (kyllä, olen oikeasti näin säälittävä..) Ehkä, mun planeetat eivät olleet asettuneet kohdilleen ja onni kiersi mut, koska tämä päivä oli ihan paska! Tästä ehkä myöhemmin lisää, nyt vaan ottaa niin päähän, ettei pysty kirjoittamaan siitä.

Tulin takaisin Lontooseen tiistai-iltana. Matkalaukussa oli TAAS ylipainoa, vaikka menin Suomeen miltei tyhjän laukun kanssa. Suomesta raahasin mukanani mm. suklaata, salmiakkia, ruisleipää ja kilon juustoa, jota ei vissiin kuitenkaan olisi saanut tuoda tänne. Mulle ei tullut edes mieleen, että se voisi olla kiellettyjen listalla. Kun Lontoossa kävelin sitä "Nothing to declare" tietä pitkin huomasin seinällä kyltin jossa oli kuvia kielletyistä tavaroista ja siellähän se juustokin oli iso punainen risti päällä. Yritin kävelin vaan coolisti tullin läpi, sydän kurkussa ja odotin miltä nurkalta tullikoira syöksyy päälle. Joten, tämä juuston vienti jäi tähän yhteen kertaan. Täytyy Suomessa sitten tankata sitä oikein urakalla. 

Suomessa oli ihanaa! Siitäkin huolimatta, että olin suurimman osan ajasta flunssassa. Ajattelin, että laihdun varmasti viikon aikana, kun tulee syötyä terveellisemmin. Ihan varmaan joo.. En viitsinyt tarkistaa kuinka paljon painoa tuli viikon aikana. Sitä piti syödä kaikkia herkkuja mitä Lontoossa ei saa. Ostin Lontooseen tarkoittamani suklaatkin ensimmäisenä päivänä. Iso virhe. Ihan kuin ne muka säilyisi sinne asti.

  

Ensimmäisenä aamuna kun menin koiran kanssa ulos, sain kävellä hiljaisessa metsässä, raikkaassa ja aurinkoisessa ilmassa. Ah, mikä nautinto!  Harmittaa, etten ehtinyt kovin paljoa kavereita näkemään, mutta kesällä sitten enemmän. Täytyy vielä kiittää S:ää kahviseurasta. Kahvilan väki sai varmasti mielenkiintoista kuunneltavaa. Lohduttavaa tietää, että joku muukin suhtautuu tiettyihin asioihin yhtä ongelmallisesti ja kieroutuneesti kuin minäkin. :D  

Luulin jo päässeeni flunssasta yli, mutta sieltä se vaan puskee takaisin. Toivottavasti huomenna olisi parempi olo, että pääsen juhlimaan St Patrick’s Day’tä!

Niin ja yritän ryhdistäytyä kameran kanssa, jotta saisitte jotain katseltavaakin.

Tässä kaikille, joita elämä potkii päähän.

Home sweet home

Mä olen Suomessa! Tällainen pikapäivitys. Äidillä oli tiistaina synttärit ja päätin yllättää sen lentämällä maanantai-iltana kotiin. En tiedä kumpi oli iloisempi mun tulosta äiti vai koira, mutta niin ihanaa olla taas kotona! Ensi tiistaina lennän takaisin Lontooseen. Tämän viikon saan nauttia Bobbysta! Mulla oli ehkä eniten ikävä mun koiraa. Äidin ja kavereiden kanssa voi chattailla ja skypettaa, mutta koira ei tiedä kuinka ikävä mulla on sitä.

Ehdin jo saamaan flunssankin, jota yritän nyt pika vauhtia parannellla. Huomenna olisi tarkoitus vähän juhlistaa naistenpäivää parin ihanaisen neidin kanssa.

Don’t want to look at your face ’cause it’s making me sick

Viime viikolla yksi kämppiksistäni muutti pois. Meitä asuu täällä kahdeksan tai nyt siis seitsemän tyyppiä. May kertoi, että meidän ah niin ihanaksi luulemani vuokraisäntä onkin ällöttävä pervo petteri. Tyyppi oli lähetellyt Maylle limaisia tekstiviestejä ja selitellyt, että rakkaus on mahtavaa, mutta joskus se voi olla sydäntäsärkevää jne. Tämän lisäksi mies on tullut myöhään illalla koputtelemaan Mayn ovelle. Ystävänpäivänä hän ilmestyi kukkapuskan kanssa klo:23.30. Kun May ei avannut ovea, Mr Creepy Landlord oli laittanut viestiä kuinka kamala ihminen May on.

Niin, mainitsinko, että miehellä on perhe? Hän omistaa myös toisenkin talon ja kämppisten mukaan siellä asuu myös tyttöystävä. Tämä tuntuikin olevan liian hyvää ollakseen totta. Luulisi aikuiselle (business)ihmiselle olevan tärkeämpää, että saa vuokrarahaa kuin se, että täytyy iskeä vuokralaisiaan. Lontoosta löytyy kyllä ihmisiä, jotka voivat maksua vastaan helpottaa seksuaalista turhautumista jos vaimolta ja tyttöystävältä ei saa tarpeeksi.

Mr Creepy Landlord on pariin otteeseen soitellut minullekin. Eräänä lauantai-iltana klo:22.00 jälkeen hän soitti (kuulostaen vähän vihaiselta), että hei missä sä olet? Olen tässä sun oven takana, miksi sä et ole kotona? Minä: Ööh, olen ulkona. Oliko jotain asiaa? Mr Creepy Landlord: Ei, halusin vain tulla moikkaamaan sua. Minä: Aha, okei… May sanoi, että hänelläkin se alkoi noin. Ajattelin, että kestän sen, jos täytyy kerran pari kuussa nähdä sen ällöä naamaa. Ei se mitään, kyllä mä kestän. Mutta ei, en kestä. Hän tuli keskiviikkona hakemaan vuokran ja tunnelma ei olisi voinut olla yhtään tukalampi. Hän oli kyllä ystävällinen niinkuin aina ennenkin, mutta mä pystyin ainoastaan ajattelemaan, että kuinka sen ystävällisen hymyn takana on oikeasti tosi limainen ja ällöttävä tyyppi. Mua oikeasti kuvotti puhua ja katsoa sitä silmiin. Halusin vaan, että se häipyy mun huoneesta. Se jäi vielä korjaamaan mun patteria, (jota se ei saanut korjattua, eli se joutuu tulemaan uudestaan, yök!) joten piti kehittää jotain small talkia sen kanssa.

Nyt etsin uutta asuntoa. Harmittaa niin vietävästi. Olin jo ehtinyt kotiutua tänne.

Hello!

Tarina tähän asti: Viitisen viikkoa sitten pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja muutin Lontooseen. Suomeen jäi perhe, ystävät, koira ja hyvä työpaikka. Suomessa ollessani sisälläni oli vain koko ajan tunne, että minun kuuluisi olla jossain muualla tekemässä jotain muuta. Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen jo saanut matkustella paljon. Rutiinit tylsistyttävät ja tarvitsen vaihtelua ja seikkailuja elämääni. Tästä johtuen olen tasaisin väliajoin ottanut irtiottoja elämästäni ja lähtenyt ulkomaille.  

Tänne tullessani minulla ei ollut asuntoa, työpaikkaa eikä kukaan tuttuni asu tällä hetkellä täällä. (Todella hyvä lähtötilanne..) Melkein viikko hostellissa ja löysin kimppakämpän. Talo oli vähän aikaa sitten sisustettu, kämppäkaverit mukavia, halpa vuokra, hyvällä paikalla ja todella ystävällinen vuokraisäntä. Ensimmäinen viikko uudessa asunnossa meni jäässä. Boileri hajosi juuri kun muutin tänne, eli elimme viikon ilman lämpöä ja lämmintä vettä. Hautauduin huppareihin ja kaulahuiviin ja kävin vain alakerran Tescossa hakemassa ruokaa ja suklaata (pääasiassa suklaata). Minnekään kauemmas en kehdannut lähteä, kun olin niin järkyttävän näköinen. Kaupassa kävelin aina huppu päässä (jossain vaiheessa kuivashampookaan ei enää auta) ja Tescon vartija seurasi perässä. En ollut yhtään epäilyttävän näköinen..

Seuraava viikko meni shoppaillessa. Ah, kuinka rakastan Lontoota! Maailman parhain shoppailupaikka ikinä! Jouduin käymään Oxford  Streetillä kolme kertaa viikon aikana. Sen lisäksi kävin parit muut ostarit ja Stratfordin Westfield ostoskeskuksen läpi. Westfieldissä oli tarkoitus hakea vain yhdet kengät, jotka olivat loppuneet Topshopista, mutta lopulta mukaan lähti kolme paria kenkiä.

Työpaikan haku on jäänyt vähän vähemmälle. Äiti lähetti tänne mun viimeisimmän työtodistuksen. Joka on suomeksi. Pyysin heitä kirjoittamaan sen englanniksi. Tein keikkahommia, joten työtodistuksessa on päivämäärien lisäksi ehkä viisi sanaa. Palkkatoimiston vastaus oli, ettei hän osaa. Oikeesti, viisi sanaa ja sanat ei todellakaan ollleet mitään vaikeita! Nyt mulla on 10+ sivua työtodistuksia, jotka pitäisi kääntää englanniksi. Ei varmaan maksa paljoa..

Olen saanut aikaa hyvin kulutettua shoppailun lisäksi vähän ulkoilemalla, baareissa siis. Hostellilla tapasin mukavan aussitytön, joka oli kiertämässä Eurooppaa pari viikkoa ja nyt muutti Lontooseen. Hän tapasi matkoillaan pari muuta tyyppiä, jotka asuvat Lontoossa ja nyt olemme ulkoilleet pariin otteeseen. Mukavata on ollut. :D

Paljon on ehtinyt jo tapahtua, mutta kertoilen niistä myöhemmin. Tästä tulee muuten aivan liian pitkä teksti.